Lemmikit järjestykseen eli pieneläimen hoidon organisointi

Enpä ole pitkään aikaan palannut tähän blogiin. Satunnaisia organisointeja on tullut tehtyä, mutta muut työt ja vauvaperheen arki ovat vieneet vähän eri suuntaan - toki hyvässä järjestyksessä. Mukavaa huomata, että useampikin lukija on blogiin törmännyt tässä menneen parin vuoden aikana. Nyt on kuitenkin taas aika laittaa elämää parempaan ruotuun ja ojennukseen uusien kujeiden avulla. Ensimmäisenä käsitellään lemmikkejä.

Lemmikki on lähes muodossa missä tahansa kenelle tahansa järjestyksen kannalta haaste. Siihen sitoudutaan usein vuosiksi (jopa pienemmät jyrsijät elävät vuodesta kahteen, joka esimerkiksi lapsesta tuntuu eriiiittäin pitkältä ajalta), sen hoitotarve eisen elämän aikana todellakaan koskaan lopu tai vähene ja lemmikeillä tuntuu olevan yliluonnollinen kyky vaatia hoitoa juuri silloin, kun on muuten kiireistä/hankalaa/stressaavaa. Jos olet ollut viikolla joka päivä ylitöissä ja kaadut sohvalle, voit olla varma, että kissa on lirauttanut siihen juuri hetkeä ennen. Jos vaihdat viidettä kakkavaippaa ennen puolta päivää, voit olla varma, että myös kani on hankkinut ripulin ja matto näyttää mutapellolta. Tälle ei oikein voi mitään - mutta lemmikin hoitoa voi silti helpottaa huomattavasti.

Kissa on yksi yleisimmistä lemmikeistä Suomessa, rakastettu ja vihattu. Kissan ottaminen on kustannuksiltaan edullista, mikäli tyytyy maatiaiseen tai jonkin sortin sekoitukseen. Kissat lisääntyvät myös Suomessa ahkerasti, joten yleisin hintalappu on nolla euroa. Tämä aiheuttaa usealle ajatteluvirheen kissasta jokseenkin edullisena lemmikkinä. Aloituskustannukset ovat erinomaisen alhaiset, mutta kissa elää tavanomaisesti (puhun nyt sisäkissoista, koska en pahemmin arvosta ulkokissojen pitoa) ainakin 10-vuotiaaksi, pääsääntöisesti lähemmäksi 15 vuoden ikää. Siinä ajassa kissaan on kulunut n. 8000 euroa ruokaan ja kissanhiekkaan (keskitason ruokaa ja hiekkaa). Eläinlääkärikulut, tarvikkeet ynnä muut kustannukset nostavat summan lähemmäs kymmentätuhatta. Mutta voiko 15 vuoden rakasta seuralaista mitata rahassa? Kyllä voi - ennen kissan ottamista.

Pienet jyrsijät, kanit, marsut, hamsterit, chinchillat, hiiret ja niin edelleen ovat myöskin hurjan suosittuja. Jotenkin ne ilmestyvät jossain vaiheessa lähes jokaiseen ei-allergiseen lapsiperheeseen. Aloituskustannukset häkkeineen ja oi-niin-ehdottoman-tarpeellisine suolakivineen ja nukkumasuojineen ovat (maatiais)kissaa korkeammat, mutta vastaavasti juoksevat kulut usein pienemmät ja elinkaari paljon lyhyempi. Mutta ei silti kovin lyhyt.  Kun pikku Irma lupaa ja vannoo, että hoitaa häkin viikottain, voi viiden vuoden päästä huomata taistelevansa vähemmän pienen Irman kanssa, joka automaattisesti olettaa, että joku hoitaa marsun rippileirin/kaupungilla juoksemisen/laiskottelun/nukkumisen/television katselun ajan. Lemmikki opettaa lapselle mukavasti vastuuta, mutta on aikuisen velvollisuus huomioida, että tämä vastuukasvatus on aika pitkä juttu.

Akvaariot ja terraariot ovat myöskin erinomaisen suosittu lemmikkiryhmä. Kalojen, liskojen ja käärmeiden harrastajat huomaavat, että aloituskustannukset ovat kaikkein suurimmat. Vastaavasti esimerkiksi kalojen kohdalla juoksevat kustannukset voivat olla erittäin pieniä. Akvaarioiden ym. suurin ongelma on se, että ne tuntuvat jonkin verran huoltovapaammilta kuin muiden lemmikkien kanssa. Tällöin ne elämäntilanteiden vaihtuessa pääsevät helposti karkaamaan luvattoman huonolle tolalle. Mitä huonompaan suuntaan mennään, sitä suurempi työ sieltä on räpiköidä ylös. Akvaarioiden yms. kanssa onkin tärkeää pitää kiinni omasta velvollisuudestaan huolehtia ottamastaan lemmikeistä, vaikka ne näyttäisivät "pärjäävän" vähän huonommissakin olosuhteissa.

Lemmikin hoidon organisointi pähkinänkuoressa:

- Mikäli vain tila mitenkään antaa asunnossa myöten, kerää ihan kaikki lemmikin ruokkimiseen, leikkimiseen, ulostamiseen ja ihmettelemiseen tarkoitetut asiat samalle alueelle. Kahdelle kissalle saattaa tarvita jopa neljä keskikokoista laatikkoa, hamsterin tavarat voivat mennä yhteen kirjoituspöydän kaappiin. Tärkeintä on joka tapauksessa kerätä kaikki yhteen. Kissojen kohdalla olisi ihanteellista, jos niiden vessa sijaitsisi myös lähimailla (ei tietenkään ihan ruokien vieressä!). Mitä laajemmalle levitettynä kaikki on, sitä enemmän lemmikin hoidossa on vaivaa.

- Lemmikin jälkien siivoamiseen tarkoitetut tavarat (muovipussit, pesuaineet, hiekkalapiot jne.) olisi hyvä säilyttää samoilla alueilla. Näin lemmikin tehdessä tuhojaan tietää aina mistä siivoaminen aloittaa. Lemmikkien tekemiin tuhoihin ja niiden vaatimaan siivoukseen on parasta suhtautua maltilla ja toistolla: akvaario pestään lauantaina, kissanhiekka vaihdetaan aina maanantaisin ja niin edelleen. Mitä täsmällisempää lemmikin hoito on, sitä helpommaksi se muuttuu.

- Lemmikit kuluttavat poikkeuksetta aina saman määrän perustarpeita. Useimmat kissat tykästyvät esimerkiksi samaan hiekkaan, joten hyvän löytyessä "vaihtelulle" ei ole mitään tarvetta. Oli kyseessä sitten kani, kissa, marsu tai iguaani, niiden ruokatottumukset ja siivous pysyvät hyvin staattisina koko niiden elämänkaaren. Jos vain tila antaa myöten, kannattaa siis hamstrata kunnolla. Kun ostaa kissanhiekkaa tarjouksesta kuusi säkkiä, se tarkoittaa seuraavia kissanhiekkaostoksia puolentoista kuukauden kuluttua. Jostain syystä myös esimerkiksi kissanruokaa myydään mielellään suurissa erissä - myös sellaisten ostaminen on perusteltua (kunhan pitää jonkun tolkun, jottei kissa täysin kyllästy ja ala hylkimään muonaansa). Kun lemmikin perustarpeet hankitaan kuukauden tai pidemmän aikavälin erissä, vapautuu kaupassa euroja ja kiinnostusta myös mahdolliseen ylimääräiseen lemmikille (ei tietenkään pakollista, moni pistää rahat muualle...).

- Älä tee ylimääräistä työtä. Lemmikit eivät ole ihmisiä, eivätkä ne toimi, opi tai ajattele ihmisten tavoin. Esimerkiksi kissa on erinomaisen hyvä vaatimaan aina parempaa hoitoa - hiekkalaatikko täytyy puhdistaa kymmenen kertaa päivässä ja ruokana maistuu vain naudan sisäfile. Tähän päätyy menemällä lemmikin leikkiin mukaan; siivoaa useammin, ostaa parempaa ruokaa kun edellinen ei kelpaa jne. Noidankehän välttää päättämällä normaalit standardit (esim. hoito-oppaan avulla muodostetut, löytyy ihan jokaiselle eläimelle kirjastosta ja netistä): "ruokaa kaksi kertaa päivässä", "kuivikkeet vaihdetaan kolmen päivän välein" ja niin edelleen - ja sitten näissä rajoissa pysytään. Eivät ne lemmikitkään normaalissa hoidossa rikki mene. 

- Tunne rajasi! Älä missään nimessä hanki liikaa lemmikkejä. Liian suuri kuorma lemmikkejä hoidettavana on monen kaaoksen alku. Jokaisella lemmikillä on myös oikeus saada hyvää hoitoa eikä päätyä yksityiseen (huonoon) eläintarhaan. 

Lemmikki täyttää mukavasti hellimisen, hoivaamisen, ihmettelyn ja monen muun tarpeen. Mitä paremmin lemmikkään hoitaa (ts. mitä vähemmän se kiristää hampaita), sitä enemmän on aikaa ja mahdollisuuksia nauttia sen seurasta. Valitettavan usein edellisestä suhteesta jäänyt kani, lasten varjoon jäänyt kissa tai vierashuoneeseen muutossa unohtunut terraario ovat ikävää pakkopullaa, jonka hoitaminen aiheuttaa harmaita hiuksia ja kovia sanoja. Kun kissan oksennukseen, terraarion tyhjennykseen ja kanin ruokkimiseen suhtautuu järjestelmällisesti, huomaa samalla kuinka mukavia ne lemmikit oikeastaan ovatkaan. Näin ne eivät muodosta myöskään "mustia kaaoksen aukkoja" muuten hyvin hoidettuun kotiin.

                      Ne näyttävät järjestyksessä suloisemmilta?

P.S. Koirista en viitsi sanoa paljoakaan, koska minulla ei ole niistä omakohtaista kokemusta. Koiranomistajat kääntykööt jonkun asiantuntevamman puoleen, jos tuntuu, että karvakuonon kanssa voisi elää paremmassakin järjestyksessä.

P.P.S. Organisointipalvelu Toivo auttaa myös lemmikkien elämän järjestämisessä!