maanantai 18. kesäkuuta 2012

Huone kerrallaan - poisheittämisen jalo taito

Toisilla se on sisäsyntyisesti vahvana. Toiset eivät millään tahdo pystyä siihen. Toiset unohtavat sen eri elämäntilanteiden myötä. Mutta kaikkien on sitä pakko joskus harjoittaa, mikäli aikovat elää ihmisarvoista elämää. Kyseessä on siis poisheittämisen  taito.

Poisheittäminen voi mennä katastrofaalisesti pieleen. Moni tuntee tarinoita lähipiiristään (tai omaa ihan omia kokemuksia) siitä, kuinka edesmenneen mummon vintti tai muuttavan sukulaisen varasto on tyhjennetty roskiin niin nopeasti, että ei ole laatikoita ehditty avaamaan. Tämä on kamalaa, eikä materiasta suinkaan pidä luopua päättäväisenkään organisoinnin yhteydessä niin, että luopumispäätöstä ei ole harkittu ja sitä joudutaan myöhemmin katumaan. Onnistuneessa organisoinnissa päätösten pitää perustua järjen ja tunteen sopimukselle siitä, mitä pidetään ja mistä luovutaan. Organisoinnin tarkoitus on nimenomaan tuottaa hyvää mieltä, ei esimerkiksi katumuksen ja menetyksen tunteita.

Poisheittäminen päätöksentekoprosesseineen vie siis aikaa, jota kannattaakin kohtuullisesti hommaan varata. Ensimmäisenä kannattaa taaskin käydä helppojen kohteiden kimppuun ja päästä hyvään rytmiin. Usein edellisissä vaiheissa on ilmennyt jo sellaista tavaraa, joka on ilmiselvää roskaa. Niistä on hyvä aloittaa. Suosittelen tässä vaiheessa vielä yhden laatikon käyttöönottoa. Sen on tarkoitus olla "harkitaan vielä kerran" -laatikko... Tavaroita voi alkaa laatikoista käymään läpi vaikkapa seuraavankaltaisten kysymysten avulla. Ideana on kuitenkin käydä kaikki laatikot läpi, jotka on saanut koottua. Poisheittäminen aloittaa organisoinnin.

- Liittyykö tavaraan tai esineeseen muistoja tai tunnearvoa? Kysymysten vastaukset ohjaavat päätöksentekoa: "kyllä liittyy" = harkitaan/pidetään, "ei todellakaan" = harkitaan/poistetaan.
- Sopiiko tavara kotiini (autotalliini, mökilleni, varastooni jne.)?
- Onko tavara hyödyllinen? Voinko käyttää sitä (nyt/kuukauden/vuoden päästä)? Rikkinäiset tavarat joutavat yleensä poistettaviin. Aiotko korjata rikkinäisen esineen? Mitä korjaus maksaa ja kuka sen tekisi?
- Onko tavara vanhentunut? Tietosanakirjat, kodinkoneet ja vastaavat voivat olla "vanhentuneita". Kannattaako niitä silloin säilyttää?
- Mikä on tavaran arvo suhteessa sen säilyttämiseen? Yleensä on  turha säilyttää korjauskelvotonta tai itselle vastenmielistä tavaraa, vaikka siitä olisi (tai joku muu olisi) maksanut satoja euroja. Arvoasiassa kannattaa ottaa järki käteen: harva haluaa säilyttää laajaa, arvokasta aikuisviihde-dvd -levyjen kokoelmaa, jos ei moisesta innostu. Miksi kamalat astiat olisivat aikuisviihdettä kummempia? Jos et pidä jostakin niin et pidä, älä silloin säilytä sitä arvon vuoksi. Käsittelemme myöhemmin poistotavaran myyntiä...
- Saanko tavaran olemassaolosta nautintoa vai säilytänkö sitä velvollisuudesta? Lahjatavaroita ei ole pakko säilyttää: ne on annettu sinulle, ne eivät ole lainassa lahjan antajalta: saat siis tehdä niille mitä haluat. Lasten kaikkia piirustuksia saati koulukirjoja ei ole myöskään pakko säilyttää. Kaikkiin rikkinäisiin barbeihin ja leluautoihin ei nimittäin liity tunnesiteitä.

Näiden ja vastaavanlaisten kysymysten avulla päätökset saavat perustelunsa. Näin poisheittämisen ei pitäisi aiheuttaa negatiivisia tunteita, vaan hyviä, puhdistavia tuntemuksia. Numeroista kiinnostuneet voivat pyrkiä myös antamaan tavaroille "säilytyspisteitä", joissa 1-2 pistettä = heti poistoon, 3-7 pistettä = harkintaan ja 8-10 pistettä = ehdottomasti säilytykseen. Verbaalisten vastausten ja numeroinnin jälkeen poisheittämisen pitäisi viimeistään onnistua.

Mikäli poisheittäminen ei kuitenkaan onnistu, kannattaa turvautua ystävään, sukulaiseen tai alan ammattilaiseen. Ulkopuolinen taho voi esittää sellaisia päätöksiä avustavia kysymyksiä ja huomioita, joita poisheittämisen ratkaisuihin tarvitaan. Ulkopuolinen taho voi helpottaa myös arvioimaan mahdollista tavaroiden arvoa (rahallista ja tunnearvoa), joka saattaa olla merkittävässä roolissa päätöksiä tehtäessä.

Eräs erittäin hankala poistojen ryhmä, joskin samalla yleinen tilanviejä ja varastontukkija, on perintönä saadut tavarat. Tähän erityisvaikeaan ryhmään ei välttämättä liity omakohtaisia muistoja, mutta pelkkä tieto siitä, että ne ovat kuuluneet rakkaalle ihmiselle tekee päätöksistä vaikeita. Mitä tunnepitoisemmaksi tunnelma muuttuu, sitä suuremmalla syyllä kannattaa harkita poisheittopäätösten lykkäämistä. Sitten kun tunnekuohu on tasoittunut, kannattaa perintötavaroiden kohdalla aloittaa siitä, että muisto edesmenneestä henkilöstä säilyy ilmankin kamalimpia eriparisia kahvikuppeja. Muiston kunnioittaminen perustuu parhaimmillaan edesmenneen henkilön olemuksen arviointiin: säästää voi vaikka juoksulenkkarit, jos ne ovat henkilöön läheisesti liittyvät, mutta samalla voi vakavasti harkita vaikkapa kuluneiden astiapyyhkeiden ja Tekniikan maailman irtonumeroiden poistamista.

Poisheittämisen ehdottomasti paras puoli on se, että sen myötä organisointi edistyy ja mielikin puhdistuu. Päätöksenteon jälkeen poisheitettävät tavarat on todella syytä heittää oikeasti pois - suoraan roskiin tai varastoon odottamaan myyntiä/kierrätystä/lahjoitusta. Seuraavassa Huone kerrallaan -postauksessa ihmettelemme sitä, mihin kaikkialle tavaraa voi hävittää omista nurkistaan.

Poisheittämisen jalossa taidossa on se hyvä puoli, että sitä voi harjoittaa ja kehittää. Poisheittämiseen liittyvät moninaiset tunteet ovat luonnollisia ja väistämättömiä, mutta niitä voi oppia käyttämään edukseen. Karu totuus nimittäin on se, että lähes poikkeuksetta kunnollista organisointia ei ole olemassa ilman kunnollista poisheittämistä. Sitä lienee siis kannattavaa harjoitella silloin tällöin...



--> Kun turhat tunnesiteet eivät vaivaa, on poisheittäminenkin helpompaa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti