Lemmikit järjestykseen eli pieneläimen hoidon organisointi

Enpä ole pitkään aikaan palannut tähän blogiin. Satunnaisia organisointeja on tullut tehtyä, mutta muut työt ja vauvaperheen arki ovat vieneet vähän eri suuntaan - toki hyvässä järjestyksessä. Mukavaa huomata, että useampikin lukija on blogiin törmännyt tässä menneen parin vuoden aikana. Nyt on kuitenkin taas aika laittaa elämää parempaan ruotuun ja ojennukseen uusien kujeiden avulla. Ensimmäisenä käsitellään lemmikkejä.

Lemmikki on lähes muodossa missä tahansa kenelle tahansa järjestyksen kannalta haaste. Siihen sitoudutaan usein vuosiksi (jopa pienemmät jyrsijät elävät vuodesta kahteen, joka esimerkiksi lapsesta tuntuu eriiiittäin pitkältä ajalta), sen hoitotarve eisen elämän aikana todellakaan koskaan lopu tai vähene ja lemmikeillä tuntuu olevan yliluonnollinen kyky vaatia hoitoa juuri silloin, kun on muuten kiireistä/hankalaa/stressaavaa. Jos olet ollut viikolla joka päivä ylitöissä ja kaadut sohvalle, voit olla varma, että kissa on lirauttanut siihen juuri hetkeä ennen. Jos vaihdat viidettä kakkavaippaa ennen puolta päivää, voit olla varma, että myös kani on hankkinut ripulin ja matto näyttää mutapellolta. Tälle ei oikein voi mitään - mutta lemmikin hoitoa voi silti helpottaa huomattavasti.

Kissa on yksi yleisimmistä lemmikeistä Suomessa, rakastettu ja vihattu. Kissan ottaminen on kustannuksiltaan edullista, mikäli tyytyy maatiaiseen tai jonkin sortin sekoitukseen. Kissat lisääntyvät myös Suomessa ahkerasti, joten yleisin hintalappu on nolla euroa. Tämä aiheuttaa usealle ajatteluvirheen kissasta jokseenkin edullisena lemmikkinä. Aloituskustannukset ovat erinomaisen alhaiset, mutta kissa elää tavanomaisesti (puhun nyt sisäkissoista, koska en pahemmin arvosta ulkokissojen pitoa) ainakin 10-vuotiaaksi, pääsääntöisesti lähemmäksi 15 vuoden ikää. Siinä ajassa kissaan on kulunut n. 8000 euroa ruokaan ja kissanhiekkaan (keskitason ruokaa ja hiekkaa). Eläinlääkärikulut, tarvikkeet ynnä muut kustannukset nostavat summan lähemmäs kymmentätuhatta. Mutta voiko 15 vuoden rakasta seuralaista mitata rahassa? Kyllä voi - ennen kissan ottamista.

Pienet jyrsijät, kanit, marsut, hamsterit, chinchillat, hiiret ja niin edelleen ovat myöskin hurjan suosittuja. Jotenkin ne ilmestyvät jossain vaiheessa lähes jokaiseen ei-allergiseen lapsiperheeseen. Aloituskustannukset häkkeineen ja oi-niin-ehdottoman-tarpeellisine suolakivineen ja nukkumasuojineen ovat (maatiais)kissaa korkeammat, mutta vastaavasti juoksevat kulut usein pienemmät ja elinkaari paljon lyhyempi. Mutta ei silti kovin lyhyt.  Kun pikku Irma lupaa ja vannoo, että hoitaa häkin viikottain, voi viiden vuoden päästä huomata taistelevansa vähemmän pienen Irman kanssa, joka automaattisesti olettaa, että joku hoitaa marsun rippileirin/kaupungilla juoksemisen/laiskottelun/nukkumisen/television katselun ajan. Lemmikki opettaa lapselle mukavasti vastuuta, mutta on aikuisen velvollisuus huomioida, että tämä vastuukasvatus on aika pitkä juttu.

Akvaariot ja terraariot ovat myöskin erinomaisen suosittu lemmikkiryhmä. Kalojen, liskojen ja käärmeiden harrastajat huomaavat, että aloituskustannukset ovat kaikkein suurimmat. Vastaavasti esimerkiksi kalojen kohdalla juoksevat kustannukset voivat olla erittäin pieniä. Akvaarioiden ym. suurin ongelma on se, että ne tuntuvat jonkin verran huoltovapaammilta kuin muiden lemmikkien kanssa. Tällöin ne elämäntilanteiden vaihtuessa pääsevät helposti karkaamaan luvattoman huonolle tolalle. Mitä huonompaan suuntaan mennään, sitä suurempi työ sieltä on räpiköidä ylös. Akvaarioiden yms. kanssa onkin tärkeää pitää kiinni omasta velvollisuudestaan huolehtia ottamastaan lemmikeistä, vaikka ne näyttäisivät "pärjäävän" vähän huonommissakin olosuhteissa.

Lemmikin hoidon organisointi pähkinänkuoressa:

- Mikäli vain tila mitenkään antaa asunnossa myöten, kerää ihan kaikki lemmikin ruokkimiseen, leikkimiseen, ulostamiseen ja ihmettelemiseen tarkoitetut asiat samalle alueelle. Kahdelle kissalle saattaa tarvita jopa neljä keskikokoista laatikkoa, hamsterin tavarat voivat mennä yhteen kirjoituspöydän kaappiin. Tärkeintä on joka tapauksessa kerätä kaikki yhteen. Kissojen kohdalla olisi ihanteellista, jos niiden vessa sijaitsisi myös lähimailla (ei tietenkään ihan ruokien vieressä!). Mitä laajemmalle levitettynä kaikki on, sitä enemmän lemmikin hoidossa on vaivaa.

- Lemmikin jälkien siivoamiseen tarkoitetut tavarat (muovipussit, pesuaineet, hiekkalapiot jne.) olisi hyvä säilyttää samoilla alueilla. Näin lemmikin tehdessä tuhojaan tietää aina mistä siivoaminen aloittaa. Lemmikkien tekemiin tuhoihin ja niiden vaatimaan siivoukseen on parasta suhtautua maltilla ja toistolla: akvaario pestään lauantaina, kissanhiekka vaihdetaan aina maanantaisin ja niin edelleen. Mitä täsmällisempää lemmikin hoito on, sitä helpommaksi se muuttuu.

- Lemmikit kuluttavat poikkeuksetta aina saman määrän perustarpeita. Useimmat kissat tykästyvät esimerkiksi samaan hiekkaan, joten hyvän löytyessä "vaihtelulle" ei ole mitään tarvetta. Oli kyseessä sitten kani, kissa, marsu tai iguaani, niiden ruokatottumukset ja siivous pysyvät hyvin staattisina koko niiden elämänkaaren. Jos vain tila antaa myöten, kannattaa siis hamstrata kunnolla. Kun ostaa kissanhiekkaa tarjouksesta kuusi säkkiä, se tarkoittaa seuraavia kissanhiekkaostoksia puolentoista kuukauden kuluttua. Jostain syystä myös esimerkiksi kissanruokaa myydään mielellään suurissa erissä - myös sellaisten ostaminen on perusteltua (kunhan pitää jonkun tolkun, jottei kissa täysin kyllästy ja ala hylkimään muonaansa). Kun lemmikin perustarpeet hankitaan kuukauden tai pidemmän aikavälin erissä, vapautuu kaupassa euroja ja kiinnostusta myös mahdolliseen ylimääräiseen lemmikille (ei tietenkään pakollista, moni pistää rahat muualle...).

- Älä tee ylimääräistä työtä. Lemmikit eivät ole ihmisiä, eivätkä ne toimi, opi tai ajattele ihmisten tavoin. Esimerkiksi kissa on erinomaisen hyvä vaatimaan aina parempaa hoitoa - hiekkalaatikko täytyy puhdistaa kymmenen kertaa päivässä ja ruokana maistuu vain naudan sisäfile. Tähän päätyy menemällä lemmikin leikkiin mukaan; siivoaa useammin, ostaa parempaa ruokaa kun edellinen ei kelpaa jne. Noidankehän välttää päättämällä normaalit standardit (esim. hoito-oppaan avulla muodostetut, löytyy ihan jokaiselle eläimelle kirjastosta ja netistä): "ruokaa kaksi kertaa päivässä", "kuivikkeet vaihdetaan kolmen päivän välein" ja niin edelleen - ja sitten näissä rajoissa pysytään. Eivät ne lemmikitkään normaalissa hoidossa rikki mene. 

- Tunne rajasi! Älä missään nimessä hanki liikaa lemmikkejä. Liian suuri kuorma lemmikkejä hoidettavana on monen kaaoksen alku. Jokaisella lemmikillä on myös oikeus saada hyvää hoitoa eikä päätyä yksityiseen (huonoon) eläintarhaan. 

Lemmikki täyttää mukavasti hellimisen, hoivaamisen, ihmettelyn ja monen muun tarpeen. Mitä paremmin lemmikkään hoitaa (ts. mitä vähemmän se kiristää hampaita), sitä enemmän on aikaa ja mahdollisuuksia nauttia sen seurasta. Valitettavan usein edellisestä suhteesta jäänyt kani, lasten varjoon jäänyt kissa tai vierashuoneeseen muutossa unohtunut terraario ovat ikävää pakkopullaa, jonka hoitaminen aiheuttaa harmaita hiuksia ja kovia sanoja. Kun kissan oksennukseen, terraarion tyhjennykseen ja kanin ruokkimiseen suhtautuu järjestelmällisesti, huomaa samalla kuinka mukavia ne lemmikit oikeastaan ovatkaan. Näin ne eivät muodosta myöskään "mustia kaaoksen aukkoja" muuten hyvin hoidettuun kotiin.

                      Ne näyttävät järjestyksessä suloisemmilta?

P.S. Koirista en viitsi sanoa paljoakaan, koska minulla ei ole niistä omakohtaista kokemusta. Koiranomistajat kääntykööt jonkun asiantuntevamman puoleen, jos tuntuu, että karvakuonon kanssa voisi elää paremmassakin järjestyksessä.

P.P.S. Organisointipalvelu Toivo auttaa myös lemmikkien elämän järjestämisessä!

Aikasyöppöjä ja ajansäästäjiä

Vuoden lähestyessä loppuaan ei ole pahitteeksi kiinnittää huomiota ajan kulumiseen ja ajan kuluttamiseen.

Aikasyöppöjä voidaan tunnistaa ainakin seuraavista:

- Samanaikaisten toimintojen tekeminen eli multisähläys (engl. multitasking...)

On se hauskaa, miten trendit vaihtelevat. Vielä reilut kymmenkunta vuotta sitten unelma ajanhallinnasta perustui siihen, että täydellinen ihminen teki kymmentä tai kahtakymmentä asiaa sujuvasti samaan aikaan ja "selviytyi" kaikesta voittajana. Puhui puhelimeen työasioita samalla kun laittoi ruokaa ja vastaili sähköposteihin. Onneksi idea multisähläristä on jo haudattu. Useiden asioiden tekeminen samaan aikaan tai ainakaan limittäin ei ole mitenkään edelleenkään kiellettyä, mutta siihen erityisesti ei pitäisi opetella.

- Huolien vatvominen

Huolehtiminen on kuin keinutuolissa kiikkumista. Se pitää liikkeellä, mutta ei vie sinua mihinkään. Jos asioita murehtii liikaa etukäteen, ovat kädet täynnä työtä, mutta mikään ei etene. Huolista pääsee eroon parhaiten kirjoittamalla ne ylös ja miettimällä ratkaisuja. Suurimpia aikasyöppöjä ovat nimittäin vähemmän selkeästi muovatut huolikimput.

- Aloittaminen valmistautumatta

Monesti on hienoa heittäytyä johonkin tehtävään. Eikä sitä pidä kokonaan unohtaakaan. Heittäytyminen on hauskaa. Mutta on se silti aikasyöppö, koska täysin suunnittelematta mikään ei yleensä suju niin nopeasti, hyvin tai tehokkaasti kuin voisi. Suunnittelematta aloittaminen lisää myös toiminnan keskeyttämisen riskiä ja silloin siitä vasta aikasyöppö tuleekin.

- Härkäpäinen jatkaminen

Joskus on syytä lopettaa. Joskus olisi vähän pakko lopettaa. Mutta ei, useat meistä jatkavat tekemistä vielä silloinkin, kun olisi paljon tärkeämpiäkin asioita tehtävänä. Tämän ongelman aikasyöppöys korostuu erityisesti silloin, kun meillä on paljon tekemistä. Huomaamme, että jokin toinen asia kaipaisi paljon, paljon enemmän ja kipeämmin huomiotamme, mutta silti vaan jatkamme härkäpäisesti edellisen kimpussa.

- Toistuvat keskeytykset

Aikasyöppöinä toistuvat keskeytykset liittyvät multisähläykseen. Aina keskytyksille ei voi mitään, mutta on melkoisen toimimatonta aina järjestää asiat niin, että keskeytyksille on tilaa ja mahdollisuuksia. Toisin sanoen lapset, koirat, kaverit, sähköpostit, televisio-ohjelmat, pyykit tai ihan mitkä vaan täytyy aika ajoin pitää poissa kun tekee jotakin, muutoin niiden aiheuttamista toistuvista keskeytyksistä muodostuu todellinen aikasyöppö.

- Televisio ja muu viihde-elektroniikka

Jos katsot televisiota kolme tuntia päivässä, tulet katsoneeksi sitä yhtäjaksoisesti yhdeksän vuotta elämäsi aikana. Siis yhdeksän vuotta?!? Ja kun tähän lisää esim. netissä roikkumisen, voidaankin sanoa, että merkittävä osa elämästä meni viihde-elektroniikan parissa. Tuli kivasti siirreltyä bittejä. Voitettua pari kertaa Call of Dutyssa. Halkaistua hedelmiä Fruit Ninjassa. Ja luettua Kim Kardashianista. Ja Tauskista. Ja katsottua Emmerdalea. Onnellisiä vuosia, vai ovatko sittenkään??? Television katselu (+ muu viihde-elektroniikka) on hurja aikasyöppö. Toisaalta se on ihan siedettävää ja välillä rentouttavaakin. Mutta voiko sanoa, että aika ei riitä muihin toimiin, jos ehtii katsoa tuntikaupalla tv:tä (tai pelata/roikkua netissä)? Ei voi.  

- Viivyttely

Viivyttely on aikasyöpöistä ilkein, koska sen myötä ei oikein edes tiedä, mihin se aika meni. Lisäksi se tuottaa huonoa mieltä. Pitäisi tehdä sitä, pitäisi tehdä tätä. Viivyttely on hyvin luonnollinen ja samalla hyvin ärsyttävä aikasyöppö. Paneudumme siihen myöhemmissä postauksissa tarkemmin.

Aikamyönteisiä kokonaisuuksia voidaan puolestaan tunnistaa ainakin seuraavia:

- Oikean ajan metsästäminen

Ihmisillä on erilaisia aikoja, jolloin asiat onnistuvat. Vireystila vaihtelee ja sen huomaa siinä, mitä saa aikaan. Tärkeää on tunnistaa omat oikeat aikansa ja parhaimpansa mukaan käyttää niitä haluamiensa asioiden suorittamiseen, oli tilanne mikä hyvänsä. Eräs kollegani oppi tekemään työnsä tehokkaasti vasta kun hän lopetti aamulla meikkaamisen, vaatteiden valinnan, kotitöiden hoitamisen ja niin edelleen. Hän oli virkeimmillään juuri herätessään yöunilta, mutta käyttä parhaimman aikansa täysin yhdentekeviin puuhiin. Uuden rytmin opeteltuaan hän sai vähintään puolet päivän töistä tehtyä jo ennen kymmentä.

- Ajanotto

Töitä tehdessä, olivat ne sitten mitä tahansa avaruusaluksen suunnittelusta tiskikoneen tyhjennykseen ajanotolla saa hyviä tuloksia aikaan. Herätys kännykkään puolen tunnin päähän ja töihin - ja työtä tauotta kellon soittoon saakka. Näin pääsee todella paljon eteenpäin...

- Ajan säätäminen

Tai paloittelu, hallinta jne. Tämä tarkoittaa sitä, että muokkaat aikaan tiettyjä ehdottomia dead lineja, joita noudatat (tai pyrit noudattamaan). Niitä ei tarvitse olla paljon tai joka asiasta, vaan pienikin auttaa lisäämään aikaa (esim. kotitöiden organisoiminen aikaan).

- Delegointi

Delegoinnilla vasta aikaa säästääkin. Sen vuoksi se kannattaa opetella ja opettaa muille - mitä pikemmin sen parempi. Monenikäiset perheenjäsenet kykenevät suoriutumaan monenlaisista tehtävistä. Heidät täytyy vain osata opettaa ja ohjastaa niiden pariin. Sama koskee työkavereita...

Näiden kaikkien tunnistaminen, osan poistaminen ja osan hyödyntäminen on sekä hauskaa että hyödyllistä. Joulun alla jos koska siihen kannattaa löytää aikaa...

Ennakoi lomakausi eli organisoitu joulu, osa 1

Joopa joo, vai organisoitu joulu? Eikö mikään ole pyhää? Eikö koskaan saa olla rauhassa, edes lomalla? No ei! Jos siis haluaa viettää miellyttävän ja stressivapaan joulun ja uudenvuoden, kannattaa ottaa huomioon lomien organisoinnin muutama perusperiaate. Nyt joulusuklaat ovat olleet jo useammassa kaupassa useamman viikon ja tekemisen tuntu alkaa lisääntyä. En itse suinkaan kannusta glögikaupoille tai suklaaostoksille, vaan pikemminkin ottamaan aikaa jo ennakkoon ja varmistamaan, että loma todella on lomaa. Mutta katsotaanpa joitakin seikkoja asiaan liittyen.

1. Loma-aikoina, erityisesti jouluna, vieraileminen eri sukulaisten, ystävien ja tuttavien luona on mukavaa, mutta samalla aikaavievää puuhaa. Joulun vierailuaikataulu kannattaa lyödä lukkoon mahdollisimman aikaisin. Perheen tai puolison kanssa voi keskustella siitä, mihin mennään ja kuka on ehdottomasti kutsuttava käymään, mutta keskeistä on hyvissä ajoin toimiminen. Mitä paremmin aikataulu on muovattu ennen lomien alkamista, sitä helpompi on myös sanoa "ei", jos kutsuja tulee itselle sopimattomiin aikoihin. Jouluna ei pitäisi tehdä tai joutua tekemään mitään, joten turhat velvollisuudentunnot kannattaa mahdollisuuksien mukaan karistaa niskastaan.

2. Aseta koko joululle jonkinlaiset rajat. Monilla homma karkaa käsistä nimenomaan sen vuoksi, että lomalla (ja sitä ennen) tehdään mahdollisimman paljon ilman mitään rajoja. Tämä siis tarkoittaa sitä, että rajaa oman jaksamisensa: sukulaisia ei voi vierailla miten paljon vaan (haluatko paistaa kaksi kinkkua?), itse ei voi venyä käymään Kotkassa aamulla ja Vaasassa iltapäivällä, jokainen ruoka ei tarvitse olla itse tehty, lahjoissa ei tarvitse olla personoitua runovärssyä jokaisessa ja niin edelleen. Toisin sanoen kaikkea ei voi tai kannata tehdä. Jokainen tietää itse parhaiten omat rajansa ja käytettävissä olevan ajan. Kahden pienen lapsen perheessä ei välttämättä ole hyvä ratkaisu käyttää aikaa jatkuvasti kasvavan lahjakasan paketoimiseen huippuluokan paperiin ja viiden sentin levyiseen lahjanauhaan, vaikka se olisi ollut pariskunnan joulutapa ennen lasten syntymää. Tasosta ei tietenkään tarvitse tinkiä, mutta tärkeää on kohdistaa energia sellaisiin asioihin, joista todella itse pitää ja jotka kokee merkityksellisiksi.

3. Hieman edelliseen kohtaankin liittyen kannattaa muistaa, että vaikka joulu on kristillinen juhla, kukaan ei pidä marttyyreista jouluna. Kirkkain kruunu ei tule kärsimällä ja viimeistään siinä vaiheessa tiedät tekeväsi liikaa kun huomaat, että perheenjäsenesi alkavat karttaa sinua sitä enemmän mitä lähemmäksi joulu tulee. Joulun eteen ei ole mitään syytä "uhrautua" - lapset kiittävät enemmän siitä, että tunnelma on mukava ja sokerisia herkkuja riittää kuin siitä, että verhoissa on punatulkkuja ja tonttuja ja että jokaiselle ikkunalaudalle on askarreltu piparkakkukollaasi.

Näillä eväillä on joulun ja loman viettämiselle saatu aikaiseksi jonkin sortin raamit. Sitten on aika siirtyä mukavampiin asioihin eli käytännön organisointiin. Seuraavassa joitakin vinkkejä:

- Pidä listaa ostamistasi lahjoista. Vanhemmat, jotka ostavat hyvissä aikein etukäteen lapsilleen lahjoja tuppaavat usein ostamaan vielä lisää sitten joulun allakin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta ylenpalttisen turha tavaran hamstraaminen tietysti syö ammattijärjestäjän sydäntä... jotenka siis listan avulla näkee hyvin, mitä on tullut ostettua (jos vielä jaksaa merkitä siihen hinnat, niin entistä parempi) kenellekin.

- Raivaa hyvissä ajoin pakastimeen ja jääkaappiin tilaa. Joulunalusaika on hyvä hetki siivota jääkaappi ja pakastin turhasta tavarasta.

- Jos sukupäivälliset ovat jouluna virallisemman luonteiset, kannattaa katsoa vaatetusta hyvissä ajoin, myös lasten osalta. Joulu on niitä aikoja vuodesta, jolloin hätäiset vaateostokset ovat joko erittäin stressaavia tai jopa täysin mahdottomia. Sama koskee kampaajalla tms. käymistä.

- Pyri paketoimaan lahjat sitä mukaa kun hankit niitä. Tämä onnistuu helpoimmin siten, että hankit jostakin vaikkapa paperisen kassin, jonka varustat paketoimiseen tarkoitetuilla materiaaleilla: lahjanaruilla, saksilla, pakettikorteilla, teipillä, lahjapaperilla ja niin edelleen. Paketoidut lahjat ovat helpompia säilyttää (niitä ei edes tarvitse piilottaa niin hyvin...)

- Joulun tunnelmaa tekee hyvä musiikki. Radiokin tarjoaa jouluisin joululauluja, mutta kaikki eivät halua kuulla Varpunen jouluaamuna Loirin esittämänä kymmentä kertaa. Ennen joulua (lue= marraskuuhun saakka) joulumusiikki on ihan tolkuttoman halpaa ja sitä löytyy laidasta laitaan. Lataa tai osta cd:inä mieleistäsi musiikkia hyvissä ajoin.

- Hanki muutama "hätälahja" muuttuvien suunnitelmien ja yllättävien vieraiden varalle. Joskus kaikesta suunnittelusta huolimatta suunnitelmat muuttuvat ja ovikello soi yllättäen. Hätälahjoiksi voi hankkia vaikkapa luksusteetä/kahvia, suklaata, suihkusaippua tai vastaavia. Pakettiin ja pakettikortti valmiiksi ja lahja on lähes valmis annettavaksi.

- Jouluruokien suunnittelu kannattaa aloittaa reseptien hankinnasta. Tämä voi tarkoittaa leikattujen sivujen etsimistä reseptilaatikosta, tulostamista tai digitaalisen arkiston järjestämistä, mutta yhtä kaikki on tärkeää, että reseptit ovat käytössä ennen kuin ruoanlaitto alkaa. Pelkkä "netissähän ne ovat" ei siis riitä, jos haluaa selvitä myös ostoksista kunnialla. Mitä pienempi talous, sitä vähemmän tämä on tietysti riesana.

- Joulu on perheloma, mutta joulunalusaika ei välttämättä ole perheaikaa. Jos rahavarat (tai sukulaisten/ystävien voimavarat) riittävät, on joulunalusaika mainio hetki työllistää lastenhoitajaa, kotisiivoajaa ja niin edelleen. Tällaiset "ostetut" vapaahetket voi sitten hyödyntää oman jaksan mukaan joko valmisteluun tai ihan vaan lepäilemiseen...

- Joulun pyhät suurin osa suomalaisista viettää yksityisasuntojen seinien sisällä, mutta välipäivinä asia on jo toisin. Jäntevyyttä lomailuun saa varaamalla esimerkiksi elokuva/teatteri/mikä vaan -liput jo ennakkoon tietylle päivälle.

- Lomakauden ennakointiin kuuluu myös delegointi: lapset ja puoliso kannattaa ottaa valmisteluun mukaan positiivisessa hengessä, jos he eivät jo siinä ole. Pienempien lasten joulunalusaikaa ja odottamisen tuskaa helpottaa kaikenlainen puuhastelu.

Ihmisten aikakäsityksille on luontaista, että aika tuntuu puristuvan yhtäällä ja venyvän toisaalla. Joulun lähestymiseen liittyy usein tunne loppuaan kohti vyöryvän vuoden juoksun kiihtymisestä. Moiselle ei ole mitään syytä antaa periksi (ellei nyt siitä jotain erityistä saa irti), vaan ennen joulua ja uutta vuotta voi toimia aivan yhtä rauhallisesti kuin muulloinkin (?). Mikä kiire monilla on päästä jouluun? Itse odottaminenkin on mukavaa aikaa, kunhan tekee siitä sellaista. Ja jos joulun alla tuntuu koko organisoinnin paljous räjähtävän silmille, voi turvautua myös ammattijärjestäjään, joka organisoi esim. lahjat, ostokset, ruoat/reseptit, kassavirran ja paljon muuta kuntoon...

 

--> Tähän on pakko päästä, tai joulu ei ole juhlimisen arvoinen... vai onko näin?

Organisoi yksiköitä - muistoesineet

Muistoesineet ovat usein organisoinnin ongelma ja samalla autuus. Toisaalta ne ovat tilaavieviä riesoja, toisaalta paras syy koskaan säilöä tavaraa. Muistoesineitä organisoidessa mieleen nousee kysymyksiä: Olemmeko sitä mitä olemme nyt, jos hävitämme fyysisen jäljen menneisyydestä? Häviävätkö muistot esineiden myötä? Unohtuvatko itselle aikanaan niin tärkeät asiat? Mitä menneisyydestä "täytyy" pystyä muistamaan? Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Jokainen tietänee, millaisien mahtavan tunteen muistoesine parhaimmillaan herättää - samalla lämpimän, kaihoisan, hauskan, nostalgisen... muisto kuukausien, vuosien tai vuosikymmenien takaa lämmittää aina uudelleen. Valitettavasti moni on tutustunut tunteen vastakohtaankin. Mikä tämä lehdenrepale on? Miksi olen kolmen muuton yli kantanut rikkinäisiä saksia? Tässä joulukortissa ei ole lähettäjän nimeä? Kaikki esineet eivät jätä tarpeeksi syviä jälkiä kuin niiden varastointihetkellä toivoisi. Liian monen menneisyyden esineen säilyttäminen tulee tulevaisuuden ja tämän päivän tielle. Tällöin on aika organisoida muistoesineet.

Millaisia tavaroita voi sitten laskea muistoesineiksi? Yhteistä niille on se, että ne ovat omaan henkilöhistoriaan liittyviä, (useimmiten) näennäisen hyödyttömiä tavaroita, kuten valokuvia, palkintoja, lehtiä, kirjeitä, kalentereja, postikortteja, käyttötavaroita, matkamuistoja, vaatteita ja niin edelleen. Mikä vain voi oikeastaan olla muistoesine. Eräs opiskeluaikojeni tuttava piti pienessä rasiassa ensimmäisen koskaan juomansa keskiolutpullon korkkia. Yksittäisenä tavarana muistoesineet palvelevat haluamme nähdä jatkuvuus, oma historiamme ja toimintamme ja mahdollistavat hetkellisen paluun menneisyyteen. Laajempana massana ne pikemminkin häivyttävät todella merkitykselliset muistot. Jos tuttavani olisi säilyttänyt kahmalokaupalla juomiensa olutpullojen korkkeja, ei hänen olisi enää ollut mahdollista palata yksittäiseen muistoon.

Muistoesineiden organisointi on parasta aloittaa sillä, että kartoittaa kaikki paikat asunnossa, varastossa ja autotallissa, johon muistoesineitä on kertynyt ja kokoaa ne yhteen paikkaan (tai pinoon). Kun muistoesineet käsittelee kokonaisuutena, niiden säilytysarvon määritteleminen onnistuu yleensä paremmin. Erityisesti ennen muuttoa tämä on hedelmällinen operaatio, jos siihen vain riittää aikaa. Se säästää muuttajien selkiä ja pitää samalla huolen siitä, että todella itselle tärkeät muistot eivät huku muiden tavaraoiden joukkoon tai ajaudu esimerkiksi vääränlaisiin säilytysoloihin.

Muistoesineidenkin kohdalla tehokas tapa on luoda kolme kategoriaa ja sitä myöden pinoa/laatikkoa: 

hävitä, pidä/arkistoi ja anna muille.

Hävitettäviin kuuluvat sellaiset muistoesineet, joista ei yksinkertaisesti muista mitään: ei tilannetta, ei vuotta, henkilöitä tms. Tällaiset kannattaa hävittää pois säälittä, koska on hyvin epätodennäköistä, että muistikuva palaisi koskaan kovin elävänä. Jostain syystä muistoesineisiin tulee hyvin usein säilöttyä myös omia/sukulaisten/ystävien kuvia, jotka ovat epäonnistuneita (huono valotus, punertava naama, hölmö ilme jne.). Näitä metsänpeikon virneitä ei haluttu muistaa silloin, eikä niitä haluta muistaa nytkään. Pois siis vaan. Vanhat muistikirjat/kalenterit ovat suosittuja muistoesineitä. Kannattaa kuitenkin vakavasti harkita hävittämistä, mikäli kalenteriin on merkitty hammaslääkäriaika muutaman kuukauden välein eikä juuri muuta. Kertooko se todella "mitä minä tein vuonna 1996?" Hävittämisvaiheessa ei kannata olla kuitenkaan liian innokas. Moni muistoesineiden organisoija on tehnyt virheen ja hävittänyt vanhojen poika/tyttöystävien kuvia ja kirjeitä. Niitä ei kannata suin päin mennä hävittämään, vaikka tunteet organisointihetkellä olisivatkin viileät. Aika nimittäin kultaa muistot ja ihmiset keskimääräisesti jäsentävät omaa henkilöhistoriaansa hyvin usein itselle läheisten ihmisten kautta. Eksien kuvat ja kirjeet ja muut suhteisiin liittyvät muistot voi sinetöidä omaksi alueekseen, johon tutustuu sitten kymmenen vuoden päästä uudelleen. Hävittämisebn suhteen suomalaisilla on yksi alue, jossa olisi huomattavasti parantamisen varaa, nimittäin joulukortit: jos niissä ei ole persoonallista viestiä tai kuvaa, miksi ihmeessä niitä pitäisi säilyttää?

Pidä/arkistoi osioon tulevat luonnollisesti sellaiset merkittävät esineet, jotka muistoja herättävät. Yleensä säilytettävät tavarat kannattaa pakata aikakausittain ja/tai teemoittain (kuten lapsuus/nuoruus/nuori aikaisuus/kolmenkymmenen molemmin puolin jne. tai lapsena tehdyt asiat/matkailu/kokemukset/ensimmäinen avopuoliso jne.). Näin muistoesineet säilyttävät paremmin kontekstinsa ja niihin on helpompi palata.

Anna muille osio on harvinaisempi, mutta siihen kuuluvat pääsääntöisesti sellaiset muistot, jotka ovat tärkeämpiä jollekin toiselle kuin itselle (esim. usein vanhemmille jää lastensa nuoruuskuvia, jotka ovat lapselle tärkeämpiä kuin vanhemmalle).

Muistoesineiden organisointi on yleensä hauskaa puuhaa, mutta turkasen aikaavievää sellaista, koska vähän väliä täytyy pysähtyä muistelemaan.

Vinkkejä:

- Säilö muistoesineet oikeanlaisissa olosuhteissa: paperi, valokuvat, kangas jne. eivät kestä mitä vain. Panosta mahdollisuuksien mukaan tiiviskantisiin laatikoihin, valokuva-albumeihin jne. Jos säästät esim. hääpukua, pidä huoli myös sen oikeanlaisesta säilytyspaikasta

- Jos vain aikaa riittää, kirjoita valokuvien taakse tai albumin reunaan lyhyesti keitä kuvissa on ja missä tilanteessa/vuonna ne on otettu

- Jos sinulla on tavattoman paljon muistoesineitä, yritä saada ne aluksi erilaisiin aikajaksoihin/kategorioihin ja päätä sitten jokaisen kategorian maksimimäärä säilytettäviä esineitä (esim. vuosien 1990-2000 välisestä matkailusta säästettävät muistoesineet on mahduttava tähän laatikkoon)

- Pidä yllä muistoesineiden järjestystä käymällä ne läpi (ja lisäämällä uusia) muutaman vuoden välein

--> scrapbookin tekeminen on hyvä - joskin älyttömän aikaa vievä - tapa organisoida muistoesineitä..