Enpä ole pitkään aikaan palannut tähän blogiin. Satunnaisia
organisointeja on tullut tehtyä, mutta muut työt ja vauvaperheen arki ovat
vieneet vähän eri suuntaan - toki hyvässä järjestyksessä. Mukavaa huomata, että
useampikin lukija on blogiin törmännyt tässä menneen parin vuoden aikana. Nyt
on kuitenkin taas aika laittaa elämää parempaan ruotuun ja ojennukseen uusien
kujeiden avulla. Ensimmäisenä käsitellään lemmikkejä.
Lemmikki on lähes muodossa missä tahansa kenelle tahansa
järjestyksen kannalta haaste. Siihen sitoudutaan usein vuosiksi (jopa pienemmät
jyrsijät elävät vuodesta kahteen, joka esimerkiksi lapsesta tuntuu eriiiittäin pitkältä
ajalta), sen hoitotarve eisen elämän aikana todellakaan koskaan lopu tai vähene
ja lemmikeillä tuntuu olevan yliluonnollinen kyky vaatia hoitoa juuri silloin,
kun on muuten kiireistä/hankalaa/stressaavaa. Jos olet ollut viikolla joka
päivä ylitöissä ja kaadut sohvalle, voit olla varma, että kissa on lirauttanut
siihen juuri hetkeä ennen. Jos vaihdat viidettä kakkavaippaa ennen puolta
päivää, voit olla varma, että myös kani on hankkinut ripulin ja matto näyttää
mutapellolta. Tälle ei oikein voi mitään - mutta lemmikin hoitoa voi silti
helpottaa huomattavasti.
Kissa on yksi yleisimmistä lemmikeistä Suomessa, rakastettu
ja vihattu. Kissan ottaminen on kustannuksiltaan edullista, mikäli tyytyy
maatiaiseen tai jonkin sortin sekoitukseen. Kissat lisääntyvät myös Suomessa
ahkerasti, joten yleisin hintalappu on nolla euroa. Tämä aiheuttaa usealle
ajatteluvirheen kissasta jokseenkin edullisena lemmikkinä. Aloituskustannukset
ovat erinomaisen alhaiset, mutta kissa elää tavanomaisesti (puhun nyt sisäkissoista,
koska en pahemmin arvosta ulkokissojen pitoa) ainakin 10-vuotiaaksi,
pääsääntöisesti lähemmäksi 15 vuoden ikää. Siinä ajassa kissaan on kulunut n.
8000 euroa ruokaan ja kissanhiekkaan (keskitason ruokaa ja hiekkaa).
Eläinlääkärikulut, tarvikkeet ynnä muut kustannukset nostavat summan lähemmäs
kymmentätuhatta. Mutta voiko 15 vuoden rakasta seuralaista mitata rahassa?
Kyllä voi - ennen kissan ottamista.
Pienet jyrsijät, kanit, marsut, hamsterit, chinchillat,
hiiret ja niin edelleen ovat myöskin hurjan suosittuja. Jotenkin ne ilmestyvät
jossain vaiheessa lähes jokaiseen ei-allergiseen lapsiperheeseen.
Aloituskustannukset häkkeineen ja oi-niin-ehdottoman-tarpeellisine
suolakivineen ja nukkumasuojineen ovat (maatiais)kissaa korkeammat, mutta
vastaavasti juoksevat kulut usein pienemmät ja elinkaari paljon lyhyempi. Mutta ei silti kovin lyhyt. Kun
pikku Irma lupaa ja vannoo, että hoitaa häkin viikottain, voi viiden vuoden
päästä huomata taistelevansa vähemmän pienen Irman kanssa, joka automaattisesti
olettaa, että joku hoitaa marsun rippileirin/kaupungilla
juoksemisen/laiskottelun/nukkumisen/television katselun ajan. Lemmikki opettaa
lapselle mukavasti vastuuta, mutta on aikuisen velvollisuus huomioida, että
tämä vastuukasvatus on aika pitkä juttu.
Akvaariot ja terraariot ovat myöskin erinomaisen suosittu
lemmikkiryhmä. Kalojen, liskojen ja käärmeiden harrastajat huomaavat, että
aloituskustannukset ovat kaikkein suurimmat. Vastaavasti esimerkiksi kalojen
kohdalla juoksevat kustannukset voivat olla erittäin pieniä. Akvaarioiden ym.
suurin ongelma on se, että ne tuntuvat jonkin verran huoltovapaammilta kuin
muiden lemmikkien kanssa. Tällöin ne elämäntilanteiden vaihtuessa pääsevät
helposti karkaamaan luvattoman huonolle tolalle. Mitä huonompaan suuntaan
mennään, sitä suurempi työ sieltä on räpiköidä ylös. Akvaarioiden yms. kanssa
onkin tärkeää pitää kiinni omasta velvollisuudestaan huolehtia ottamastaan
lemmikeistä, vaikka ne näyttäisivät "pärjäävän" vähän huonommissakin
olosuhteissa.
Lemmikin hoidon organisointi pähkinänkuoressa:
- Mikäli vain tila mitenkään antaa asunnossa myöten, kerää ihan kaikki lemmikin ruokkimiseen,
leikkimiseen, ulostamiseen ja ihmettelemiseen tarkoitetut asiat samalle
alueelle. Kahdelle kissalle saattaa tarvita jopa neljä keskikokoista laatikkoa,
hamsterin tavarat voivat mennä yhteen kirjoituspöydän kaappiin. Tärkeintä on
joka tapauksessa kerätä kaikki yhteen. Kissojen kohdalla olisi ihanteellista,
jos niiden vessa sijaitsisi myös lähimailla (ei tietenkään ihan ruokien
vieressä!). Mitä laajemmalle levitettynä kaikki on, sitä enemmän lemmikin
hoidossa on vaivaa.
- Lemmikin jälkien siivoamiseen tarkoitetut tavarat
(muovipussit, pesuaineet, hiekkalapiot jne.) olisi hyvä säilyttää samoilla
alueilla. Näin lemmikin tehdessä tuhojaan tietää aina mistä siivoaminen
aloittaa. Lemmikkien tekemiin tuhoihin ja niiden vaatimaan siivoukseen on parasta
suhtautua maltilla ja toistolla: akvaario pestään lauantaina, kissanhiekka
vaihdetaan aina maanantaisin ja niin edelleen. Mitä täsmällisempää lemmikin
hoito on, sitä helpommaksi se muuttuu.
- Lemmikit kuluttavat poikkeuksetta aina saman määrän
perustarpeita. Useimmat kissat tykästyvät esimerkiksi samaan hiekkaan, joten
hyvän löytyessä "vaihtelulle" ei ole mitään tarvetta. Oli kyseessä
sitten kani, kissa, marsu tai iguaani, niiden ruokatottumukset ja siivous
pysyvät hyvin staattisina koko niiden elämänkaaren. Jos vain tila antaa myöten,
kannattaa siis hamstrata kunnolla. Kun ostaa kissanhiekkaa tarjouksesta kuusi
säkkiä, se tarkoittaa seuraavia kissanhiekkaostoksia puolentoista kuukauden
kuluttua. Jostain syystä myös esimerkiksi kissanruokaa myydään mielellään
suurissa erissä - myös sellaisten ostaminen on perusteltua (kunhan pitää jonkun
tolkun, jottei kissa täysin kyllästy ja ala hylkimään muonaansa). Kun lemmikin
perustarpeet hankitaan kuukauden tai pidemmän aikavälin erissä, vapautuu
kaupassa euroja ja kiinnostusta myös mahdolliseen ylimääräiseen lemmikille (ei
tietenkään pakollista, moni pistää rahat muualle...).
- Älä tee ylimääräistä työtä. Lemmikit eivät ole ihmisiä,
eivätkä ne toimi, opi tai ajattele ihmisten tavoin. Esimerkiksi kissa on
erinomaisen hyvä vaatimaan aina parempaa hoitoa - hiekkalaatikko täytyy
puhdistaa kymmenen kertaa päivässä ja ruokana maistuu vain naudan sisäfile.
Tähän päätyy menemällä lemmikin leikkiin mukaan; siivoaa useammin, ostaa
parempaa ruokaa kun edellinen ei kelpaa jne. Noidankehän välttää päättämällä
normaalit standardit (esim. hoito-oppaan avulla muodostetut, löytyy ihan
jokaiselle eläimelle kirjastosta ja netistä): "ruokaa kaksi kertaa
päivässä", "kuivikkeet vaihdetaan kolmen päivän välein" ja niin
edelleen - ja sitten näissä rajoissa pysytään. Eivät ne lemmikitkään
normaalissa hoidossa rikki mene.
- Tunne rajasi! Älä missään nimessä hanki liikaa lemmikkejä. Liian suuri kuorma lemmikkejä hoidettavana on monen kaaoksen alku. Jokaisella lemmikillä on myös oikeus saada hyvää hoitoa eikä päätyä yksityiseen (huonoon) eläintarhaan.
Lemmikki täyttää mukavasti hellimisen, hoivaamisen,
ihmettelyn ja monen muun tarpeen. Mitä paremmin lemmikkään hoitaa (ts. mitä
vähemmän se kiristää hampaita), sitä enemmän on aikaa ja mahdollisuuksia
nauttia sen seurasta. Valitettavan usein edellisestä suhteesta jäänyt kani,
lasten varjoon jäänyt kissa tai vierashuoneeseen muutossa unohtunut terraario
ovat ikävää pakkopullaa, jonka hoitaminen aiheuttaa harmaita hiuksia ja kovia
sanoja. Kun kissan oksennukseen, terraarion tyhjennykseen ja kanin ruokkimiseen
suhtautuu järjestelmällisesti, huomaa samalla kuinka mukavia ne lemmikit
oikeastaan ovatkaan. Näin ne eivät muodosta myöskään "mustia kaaoksen
aukkoja" muuten hyvin hoidettuun kotiin.
Ne näyttävät järjestyksessä suloisemmilta?
P.S. Koirista en viitsi sanoa paljoakaan, koska minulla ei
ole niistä omakohtaista kokemusta. Koiranomistajat kääntykööt jonkun
asiantuntevamman puoleen, jos tuntuu, että karvakuonon kanssa voisi elää
paremmassakin järjestyksessä.
P.P.S. Organisointipalvelu Toivo auttaa myös lemmikkien
elämän järjestämisessä!

