Muistoesineet ovat usein organisoinnin ongelma ja samalla
autuus. Toisaalta ne ovat tilaavieviä riesoja, toisaalta paras syy koskaan
säilöä tavaraa. Muistoesineitä organisoidessa mieleen nousee kysymyksiä:
Olemmeko sitä mitä olemme nyt, jos hävitämme fyysisen jäljen menneisyydestä?
Häviävätkö muistot esineiden myötä? Unohtuvatko itselle aikanaan niin tärkeät
asiat? Mitä menneisyydestä "täytyy" pystyä muistamaan? Näihin
kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Jokainen tietänee, millaisien
mahtavan tunteen muistoesine parhaimmillaan herättää - samalla lämpimän,
kaihoisan, hauskan, nostalgisen... muisto kuukausien, vuosien tai
vuosikymmenien takaa lämmittää aina uudelleen. Valitettavasti moni on
tutustunut tunteen vastakohtaankin. Mikä tämä lehdenrepale on? Miksi olen
kolmen muuton yli kantanut rikkinäisiä saksia? Tässä joulukortissa ei ole
lähettäjän nimeä? Kaikki esineet eivät jätä tarpeeksi syviä jälkiä kuin niiden
varastointihetkellä toivoisi. Liian monen menneisyyden esineen säilyttäminen
tulee tulevaisuuden ja tämän päivän tielle. Tällöin on aika organisoida
muistoesineet.
Millaisia tavaroita voi sitten laskea muistoesineiksi?
Yhteistä niille on se, että ne ovat omaan henkilöhistoriaan liittyviä,
(useimmiten) näennäisen hyödyttömiä tavaroita, kuten valokuvia, palkintoja,
lehtiä, kirjeitä, kalentereja, postikortteja, käyttötavaroita, matkamuistoja,
vaatteita ja niin edelleen. Mikä vain voi oikeastaan olla muistoesine. Eräs
opiskeluaikojeni tuttava piti pienessä rasiassa ensimmäisen koskaan juomansa
keskiolutpullon korkkia. Yksittäisenä tavarana muistoesineet palvelevat
haluamme nähdä jatkuvuus, oma historiamme ja toimintamme ja mahdollistavat
hetkellisen paluun menneisyyteen. Laajempana massana ne pikemminkin häivyttävät
todella merkitykselliset muistot. Jos tuttavani olisi säilyttänyt
kahmalokaupalla juomiensa olutpullojen korkkeja, ei hänen olisi enää ollut
mahdollista palata yksittäiseen muistoon.
Muistoesineiden organisointi on parasta aloittaa sillä, että
kartoittaa kaikki paikat asunnossa, varastossa ja autotallissa, johon
muistoesineitä on kertynyt ja kokoaa ne yhteen paikkaan (tai pinoon). Kun
muistoesineet käsittelee kokonaisuutena, niiden säilytysarvon määritteleminen
onnistuu yleensä paremmin. Erityisesti ennen muuttoa tämä on hedelmällinen
operaatio, jos siihen vain riittää aikaa. Se säästää muuttajien selkiä ja pitää
samalla huolen siitä, että todella itselle tärkeät muistot eivät huku muiden
tavaraoiden joukkoon tai ajaudu esimerkiksi vääränlaisiin säilytysoloihin.
Muistoesineidenkin kohdalla tehokas tapa on luoda kolme
kategoriaa ja sitä myöden pinoa/laatikkoa:
hävitä, pidä/arkistoi ja anna
muille.
Hävitettäviin
kuuluvat sellaiset muistoesineet, joista ei yksinkertaisesti muista mitään: ei tilannetta, ei vuotta,
henkilöitä tms. Tällaiset kannattaa hävittää pois säälittä, koska on hyvin
epätodennäköistä, että muistikuva palaisi koskaan kovin elävänä. Jostain syystä
muistoesineisiin tulee hyvin usein säilöttyä myös omia/sukulaisten/ystävien
kuvia, jotka ovat epäonnistuneita (huono valotus, punertava naama, hölmö ilme
jne.). Näitä metsänpeikon virneitä ei haluttu muistaa silloin, eikä niitä
haluta muistaa nytkään. Pois siis vaan. Vanhat muistikirjat/kalenterit ovat
suosittuja muistoesineitä. Kannattaa kuitenkin vakavasti harkita hävittämistä,
mikäli kalenteriin on merkitty hammaslääkäriaika muutaman kuukauden välein eikä
juuri muuta. Kertooko se todella "mitä minä tein vuonna 1996?"
Hävittämisvaiheessa ei kannata olla kuitenkaan liian innokas. Moni
muistoesineiden organisoija on tehnyt virheen ja hävittänyt vanhojen
poika/tyttöystävien kuvia ja kirjeitä. Niitä ei kannata suin päin mennä
hävittämään, vaikka tunteet organisointihetkellä olisivatkin viileät. Aika
nimittäin kultaa muistot ja ihmiset keskimääräisesti jäsentävät omaa
henkilöhistoriaansa hyvin usein itselle läheisten ihmisten kautta. Eksien kuvat
ja kirjeet ja muut suhteisiin liittyvät muistot voi sinetöidä omaksi
alueekseen, johon tutustuu sitten kymmenen vuoden päästä uudelleen. Hävittämisebn
suhteen suomalaisilla on yksi alue, jossa olisi huomattavasti parantamisen
varaa, nimittäin joulukortit: jos niissä ei ole persoonallista viestiä tai
kuvaa, miksi ihmeessä niitä pitäisi säilyttää?
Pidä/arkistoi osioon
tulevat luonnollisesti sellaiset merkittävät esineet, jotka muistoja
herättävät. Yleensä säilytettävät tavarat kannattaa pakata aikakausittain
ja/tai teemoittain (kuten lapsuus/nuoruus/nuori aikaisuus/kolmenkymmenen
molemmin puolin jne. tai lapsena tehdyt asiat/matkailu/kokemukset/ensimmäinen
avopuoliso jne.). Näin muistoesineet säilyttävät paremmin kontekstinsa ja
niihin on helpompi palata.
Anna muille osio
on harvinaisempi, mutta siihen kuuluvat pääsääntöisesti sellaiset muistot,
jotka ovat tärkeämpiä jollekin toiselle kuin itselle (esim. usein vanhemmille
jää lastensa nuoruuskuvia, jotka ovat lapselle tärkeämpiä kuin vanhemmalle).
Muistoesineiden organisointi on yleensä hauskaa puuhaa,
mutta turkasen aikaavievää sellaista, koska vähän väliä täytyy pysähtyä
muistelemaan.
Vinkkejä:
- Säilö muistoesineet oikeanlaisissa olosuhteissa: paperi,
valokuvat, kangas jne. eivät kestä mitä vain. Panosta mahdollisuuksien mukaan
tiiviskantisiin laatikoihin, valokuva-albumeihin jne. Jos säästät esim.
hääpukua, pidä huoli myös sen oikeanlaisesta säilytyspaikasta
- Jos vain aikaa riittää, kirjoita valokuvien taakse tai
albumin reunaan lyhyesti keitä kuvissa on ja missä tilanteessa/vuonna ne on
otettu
- Jos sinulla on tavattoman paljon muistoesineitä, yritä
saada ne aluksi erilaisiin aikajaksoihin/kategorioihin ja päätä sitten jokaisen
kategorian maksimimäärä säilytettäviä esineitä (esim. vuosien 1990-2000
välisestä matkailusta säästettävät muistoesineet on mahduttava tähän laatikkoon)
- Pidä yllä muistoesineiden järjestystä käymällä ne läpi (ja
lisäämällä uusia) muutaman vuoden välein
--> scrapbookin tekeminen on hyvä - joskin älyttömän aikaa vievä - tapa organisoida muistoesineitä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti