Aikasyöppöjä ja ajansäästäjiä

Vuoden lähestyessä loppuaan ei ole pahitteeksi kiinnittää huomiota ajan kulumiseen ja ajan kuluttamiseen.

Aikasyöppöjä voidaan tunnistaa ainakin seuraavista:

- Samanaikaisten toimintojen tekeminen eli multisähläys (engl. multitasking...)

On se hauskaa, miten trendit vaihtelevat. Vielä reilut kymmenkunta vuotta sitten unelma ajanhallinnasta perustui siihen, että täydellinen ihminen teki kymmentä tai kahtakymmentä asiaa sujuvasti samaan aikaan ja "selviytyi" kaikesta voittajana. Puhui puhelimeen työasioita samalla kun laittoi ruokaa ja vastaili sähköposteihin. Onneksi idea multisähläristä on jo haudattu. Useiden asioiden tekeminen samaan aikaan tai ainakaan limittäin ei ole mitenkään edelleenkään kiellettyä, mutta siihen erityisesti ei pitäisi opetella.

- Huolien vatvominen

Huolehtiminen on kuin keinutuolissa kiikkumista. Se pitää liikkeellä, mutta ei vie sinua mihinkään. Jos asioita murehtii liikaa etukäteen, ovat kädet täynnä työtä, mutta mikään ei etene. Huolista pääsee eroon parhaiten kirjoittamalla ne ylös ja miettimällä ratkaisuja. Suurimpia aikasyöppöjä ovat nimittäin vähemmän selkeästi muovatut huolikimput.

- Aloittaminen valmistautumatta

Monesti on hienoa heittäytyä johonkin tehtävään. Eikä sitä pidä kokonaan unohtaakaan. Heittäytyminen on hauskaa. Mutta on se silti aikasyöppö, koska täysin suunnittelematta mikään ei yleensä suju niin nopeasti, hyvin tai tehokkaasti kuin voisi. Suunnittelematta aloittaminen lisää myös toiminnan keskeyttämisen riskiä ja silloin siitä vasta aikasyöppö tuleekin.

- Härkäpäinen jatkaminen

Joskus on syytä lopettaa. Joskus olisi vähän pakko lopettaa. Mutta ei, useat meistä jatkavat tekemistä vielä silloinkin, kun olisi paljon tärkeämpiäkin asioita tehtävänä. Tämän ongelman aikasyöppöys korostuu erityisesti silloin, kun meillä on paljon tekemistä. Huomaamme, että jokin toinen asia kaipaisi paljon, paljon enemmän ja kipeämmin huomiotamme, mutta silti vaan jatkamme härkäpäisesti edellisen kimpussa.

- Toistuvat keskeytykset

Aikasyöppöinä toistuvat keskeytykset liittyvät multisähläykseen. Aina keskytyksille ei voi mitään, mutta on melkoisen toimimatonta aina järjestää asiat niin, että keskeytyksille on tilaa ja mahdollisuuksia. Toisin sanoen lapset, koirat, kaverit, sähköpostit, televisio-ohjelmat, pyykit tai ihan mitkä vaan täytyy aika ajoin pitää poissa kun tekee jotakin, muutoin niiden aiheuttamista toistuvista keskeytyksistä muodostuu todellinen aikasyöppö.

- Televisio ja muu viihde-elektroniikka

Jos katsot televisiota kolme tuntia päivässä, tulet katsoneeksi sitä yhtäjaksoisesti yhdeksän vuotta elämäsi aikana. Siis yhdeksän vuotta?!? Ja kun tähän lisää esim. netissä roikkumisen, voidaankin sanoa, että merkittävä osa elämästä meni viihde-elektroniikan parissa. Tuli kivasti siirreltyä bittejä. Voitettua pari kertaa Call of Dutyssa. Halkaistua hedelmiä Fruit Ninjassa. Ja luettua Kim Kardashianista. Ja Tauskista. Ja katsottua Emmerdalea. Onnellisiä vuosia, vai ovatko sittenkään??? Television katselu (+ muu viihde-elektroniikka) on hurja aikasyöppö. Toisaalta se on ihan siedettävää ja välillä rentouttavaakin. Mutta voiko sanoa, että aika ei riitä muihin toimiin, jos ehtii katsoa tuntikaupalla tv:tä (tai pelata/roikkua netissä)? Ei voi.  

- Viivyttely

Viivyttely on aikasyöpöistä ilkein, koska sen myötä ei oikein edes tiedä, mihin se aika meni. Lisäksi se tuottaa huonoa mieltä. Pitäisi tehdä sitä, pitäisi tehdä tätä. Viivyttely on hyvin luonnollinen ja samalla hyvin ärsyttävä aikasyöppö. Paneudumme siihen myöhemmissä postauksissa tarkemmin.

Aikamyönteisiä kokonaisuuksia voidaan puolestaan tunnistaa ainakin seuraavia:

- Oikean ajan metsästäminen

Ihmisillä on erilaisia aikoja, jolloin asiat onnistuvat. Vireystila vaihtelee ja sen huomaa siinä, mitä saa aikaan. Tärkeää on tunnistaa omat oikeat aikansa ja parhaimpansa mukaan käyttää niitä haluamiensa asioiden suorittamiseen, oli tilanne mikä hyvänsä. Eräs kollegani oppi tekemään työnsä tehokkaasti vasta kun hän lopetti aamulla meikkaamisen, vaatteiden valinnan, kotitöiden hoitamisen ja niin edelleen. Hän oli virkeimmillään juuri herätessään yöunilta, mutta käyttä parhaimman aikansa täysin yhdentekeviin puuhiin. Uuden rytmin opeteltuaan hän sai vähintään puolet päivän töistä tehtyä jo ennen kymmentä.

- Ajanotto

Töitä tehdessä, olivat ne sitten mitä tahansa avaruusaluksen suunnittelusta tiskikoneen tyhjennykseen ajanotolla saa hyviä tuloksia aikaan. Herätys kännykkään puolen tunnin päähän ja töihin - ja työtä tauotta kellon soittoon saakka. Näin pääsee todella paljon eteenpäin...

- Ajan säätäminen

Tai paloittelu, hallinta jne. Tämä tarkoittaa sitä, että muokkaat aikaan tiettyjä ehdottomia dead lineja, joita noudatat (tai pyrit noudattamaan). Niitä ei tarvitse olla paljon tai joka asiasta, vaan pienikin auttaa lisäämään aikaa (esim. kotitöiden organisoiminen aikaan).

- Delegointi

Delegoinnilla vasta aikaa säästääkin. Sen vuoksi se kannattaa opetella ja opettaa muille - mitä pikemmin sen parempi. Monenikäiset perheenjäsenet kykenevät suoriutumaan monenlaisista tehtävistä. Heidät täytyy vain osata opettaa ja ohjastaa niiden pariin. Sama koskee työkavereita...

Näiden kaikkien tunnistaminen, osan poistaminen ja osan hyödyntäminen on sekä hauskaa että hyödyllistä. Joulun alla jos koska siihen kannattaa löytää aikaa...

Ennakoi lomakausi eli organisoitu joulu, osa 1

Joopa joo, vai organisoitu joulu? Eikö mikään ole pyhää? Eikö koskaan saa olla rauhassa, edes lomalla? No ei! Jos siis haluaa viettää miellyttävän ja stressivapaan joulun ja uudenvuoden, kannattaa ottaa huomioon lomien organisoinnin muutama perusperiaate. Nyt joulusuklaat ovat olleet jo useammassa kaupassa useamman viikon ja tekemisen tuntu alkaa lisääntyä. En itse suinkaan kannusta glögikaupoille tai suklaaostoksille, vaan pikemminkin ottamaan aikaa jo ennakkoon ja varmistamaan, että loma todella on lomaa. Mutta katsotaanpa joitakin seikkoja asiaan liittyen.

1. Loma-aikoina, erityisesti jouluna, vieraileminen eri sukulaisten, ystävien ja tuttavien luona on mukavaa, mutta samalla aikaavievää puuhaa. Joulun vierailuaikataulu kannattaa lyödä lukkoon mahdollisimman aikaisin. Perheen tai puolison kanssa voi keskustella siitä, mihin mennään ja kuka on ehdottomasti kutsuttava käymään, mutta keskeistä on hyvissä ajoin toimiminen. Mitä paremmin aikataulu on muovattu ennen lomien alkamista, sitä helpompi on myös sanoa "ei", jos kutsuja tulee itselle sopimattomiin aikoihin. Jouluna ei pitäisi tehdä tai joutua tekemään mitään, joten turhat velvollisuudentunnot kannattaa mahdollisuuksien mukaan karistaa niskastaan.

2. Aseta koko joululle jonkinlaiset rajat. Monilla homma karkaa käsistä nimenomaan sen vuoksi, että lomalla (ja sitä ennen) tehdään mahdollisimman paljon ilman mitään rajoja. Tämä siis tarkoittaa sitä, että rajaa oman jaksamisensa: sukulaisia ei voi vierailla miten paljon vaan (haluatko paistaa kaksi kinkkua?), itse ei voi venyä käymään Kotkassa aamulla ja Vaasassa iltapäivällä, jokainen ruoka ei tarvitse olla itse tehty, lahjoissa ei tarvitse olla personoitua runovärssyä jokaisessa ja niin edelleen. Toisin sanoen kaikkea ei voi tai kannata tehdä. Jokainen tietää itse parhaiten omat rajansa ja käytettävissä olevan ajan. Kahden pienen lapsen perheessä ei välttämättä ole hyvä ratkaisu käyttää aikaa jatkuvasti kasvavan lahjakasan paketoimiseen huippuluokan paperiin ja viiden sentin levyiseen lahjanauhaan, vaikka se olisi ollut pariskunnan joulutapa ennen lasten syntymää. Tasosta ei tietenkään tarvitse tinkiä, mutta tärkeää on kohdistaa energia sellaisiin asioihin, joista todella itse pitää ja jotka kokee merkityksellisiksi.

3. Hieman edelliseen kohtaankin liittyen kannattaa muistaa, että vaikka joulu on kristillinen juhla, kukaan ei pidä marttyyreista jouluna. Kirkkain kruunu ei tule kärsimällä ja viimeistään siinä vaiheessa tiedät tekeväsi liikaa kun huomaat, että perheenjäsenesi alkavat karttaa sinua sitä enemmän mitä lähemmäksi joulu tulee. Joulun eteen ei ole mitään syytä "uhrautua" - lapset kiittävät enemmän siitä, että tunnelma on mukava ja sokerisia herkkuja riittää kuin siitä, että verhoissa on punatulkkuja ja tonttuja ja että jokaiselle ikkunalaudalle on askarreltu piparkakkukollaasi.

Näillä eväillä on joulun ja loman viettämiselle saatu aikaiseksi jonkin sortin raamit. Sitten on aika siirtyä mukavampiin asioihin eli käytännön organisointiin. Seuraavassa joitakin vinkkejä:

- Pidä listaa ostamistasi lahjoista. Vanhemmat, jotka ostavat hyvissä aikein etukäteen lapsilleen lahjoja tuppaavat usein ostamaan vielä lisää sitten joulun allakin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta ylenpalttisen turha tavaran hamstraaminen tietysti syö ammattijärjestäjän sydäntä... jotenka siis listan avulla näkee hyvin, mitä on tullut ostettua (jos vielä jaksaa merkitä siihen hinnat, niin entistä parempi) kenellekin.

- Raivaa hyvissä ajoin pakastimeen ja jääkaappiin tilaa. Joulunalusaika on hyvä hetki siivota jääkaappi ja pakastin turhasta tavarasta.

- Jos sukupäivälliset ovat jouluna virallisemman luonteiset, kannattaa katsoa vaatetusta hyvissä ajoin, myös lasten osalta. Joulu on niitä aikoja vuodesta, jolloin hätäiset vaateostokset ovat joko erittäin stressaavia tai jopa täysin mahdottomia. Sama koskee kampaajalla tms. käymistä.

- Pyri paketoimaan lahjat sitä mukaa kun hankit niitä. Tämä onnistuu helpoimmin siten, että hankit jostakin vaikkapa paperisen kassin, jonka varustat paketoimiseen tarkoitetuilla materiaaleilla: lahjanaruilla, saksilla, pakettikorteilla, teipillä, lahjapaperilla ja niin edelleen. Paketoidut lahjat ovat helpompia säilyttää (niitä ei edes tarvitse piilottaa niin hyvin...)

- Joulun tunnelmaa tekee hyvä musiikki. Radiokin tarjoaa jouluisin joululauluja, mutta kaikki eivät halua kuulla Varpunen jouluaamuna Loirin esittämänä kymmentä kertaa. Ennen joulua (lue= marraskuuhun saakka) joulumusiikki on ihan tolkuttoman halpaa ja sitä löytyy laidasta laitaan. Lataa tai osta cd:inä mieleistäsi musiikkia hyvissä ajoin.

- Hanki muutama "hätälahja" muuttuvien suunnitelmien ja yllättävien vieraiden varalle. Joskus kaikesta suunnittelusta huolimatta suunnitelmat muuttuvat ja ovikello soi yllättäen. Hätälahjoiksi voi hankkia vaikkapa luksusteetä/kahvia, suklaata, suihkusaippua tai vastaavia. Pakettiin ja pakettikortti valmiiksi ja lahja on lähes valmis annettavaksi.

- Jouluruokien suunnittelu kannattaa aloittaa reseptien hankinnasta. Tämä voi tarkoittaa leikattujen sivujen etsimistä reseptilaatikosta, tulostamista tai digitaalisen arkiston järjestämistä, mutta yhtä kaikki on tärkeää, että reseptit ovat käytössä ennen kuin ruoanlaitto alkaa. Pelkkä "netissähän ne ovat" ei siis riitä, jos haluaa selvitä myös ostoksista kunnialla. Mitä pienempi talous, sitä vähemmän tämä on tietysti riesana.

- Joulu on perheloma, mutta joulunalusaika ei välttämättä ole perheaikaa. Jos rahavarat (tai sukulaisten/ystävien voimavarat) riittävät, on joulunalusaika mainio hetki työllistää lastenhoitajaa, kotisiivoajaa ja niin edelleen. Tällaiset "ostetut" vapaahetket voi sitten hyödyntää oman jaksan mukaan joko valmisteluun tai ihan vaan lepäilemiseen...

- Joulun pyhät suurin osa suomalaisista viettää yksityisasuntojen seinien sisällä, mutta välipäivinä asia on jo toisin. Jäntevyyttä lomailuun saa varaamalla esimerkiksi elokuva/teatteri/mikä vaan -liput jo ennakkoon tietylle päivälle.

- Lomakauden ennakointiin kuuluu myös delegointi: lapset ja puoliso kannattaa ottaa valmisteluun mukaan positiivisessa hengessä, jos he eivät jo siinä ole. Pienempien lasten joulunalusaikaa ja odottamisen tuskaa helpottaa kaikenlainen puuhastelu.

Ihmisten aikakäsityksille on luontaista, että aika tuntuu puristuvan yhtäällä ja venyvän toisaalla. Joulun lähestymiseen liittyy usein tunne loppuaan kohti vyöryvän vuoden juoksun kiihtymisestä. Moiselle ei ole mitään syytä antaa periksi (ellei nyt siitä jotain erityistä saa irti), vaan ennen joulua ja uutta vuotta voi toimia aivan yhtä rauhallisesti kuin muulloinkin (?). Mikä kiire monilla on päästä jouluun? Itse odottaminenkin on mukavaa aikaa, kunhan tekee siitä sellaista. Ja jos joulun alla tuntuu koko organisoinnin paljous räjähtävän silmille, voi turvautua myös ammattijärjestäjään, joka organisoi esim. lahjat, ostokset, ruoat/reseptit, kassavirran ja paljon muuta kuntoon...

 

--> Tähän on pakko päästä, tai joulu ei ole juhlimisen arvoinen... vai onko näin?

Organisoi yksiköitä - muistoesineet

Muistoesineet ovat usein organisoinnin ongelma ja samalla autuus. Toisaalta ne ovat tilaavieviä riesoja, toisaalta paras syy koskaan säilöä tavaraa. Muistoesineitä organisoidessa mieleen nousee kysymyksiä: Olemmeko sitä mitä olemme nyt, jos hävitämme fyysisen jäljen menneisyydestä? Häviävätkö muistot esineiden myötä? Unohtuvatko itselle aikanaan niin tärkeät asiat? Mitä menneisyydestä "täytyy" pystyä muistamaan? Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Jokainen tietänee, millaisien mahtavan tunteen muistoesine parhaimmillaan herättää - samalla lämpimän, kaihoisan, hauskan, nostalgisen... muisto kuukausien, vuosien tai vuosikymmenien takaa lämmittää aina uudelleen. Valitettavasti moni on tutustunut tunteen vastakohtaankin. Mikä tämä lehdenrepale on? Miksi olen kolmen muuton yli kantanut rikkinäisiä saksia? Tässä joulukortissa ei ole lähettäjän nimeä? Kaikki esineet eivät jätä tarpeeksi syviä jälkiä kuin niiden varastointihetkellä toivoisi. Liian monen menneisyyden esineen säilyttäminen tulee tulevaisuuden ja tämän päivän tielle. Tällöin on aika organisoida muistoesineet.

Millaisia tavaroita voi sitten laskea muistoesineiksi? Yhteistä niille on se, että ne ovat omaan henkilöhistoriaan liittyviä, (useimmiten) näennäisen hyödyttömiä tavaroita, kuten valokuvia, palkintoja, lehtiä, kirjeitä, kalentereja, postikortteja, käyttötavaroita, matkamuistoja, vaatteita ja niin edelleen. Mikä vain voi oikeastaan olla muistoesine. Eräs opiskeluaikojeni tuttava piti pienessä rasiassa ensimmäisen koskaan juomansa keskiolutpullon korkkia. Yksittäisenä tavarana muistoesineet palvelevat haluamme nähdä jatkuvuus, oma historiamme ja toimintamme ja mahdollistavat hetkellisen paluun menneisyyteen. Laajempana massana ne pikemminkin häivyttävät todella merkitykselliset muistot. Jos tuttavani olisi säilyttänyt kahmalokaupalla juomiensa olutpullojen korkkeja, ei hänen olisi enää ollut mahdollista palata yksittäiseen muistoon.

Muistoesineiden organisointi on parasta aloittaa sillä, että kartoittaa kaikki paikat asunnossa, varastossa ja autotallissa, johon muistoesineitä on kertynyt ja kokoaa ne yhteen paikkaan (tai pinoon). Kun muistoesineet käsittelee kokonaisuutena, niiden säilytysarvon määritteleminen onnistuu yleensä paremmin. Erityisesti ennen muuttoa tämä on hedelmällinen operaatio, jos siihen vain riittää aikaa. Se säästää muuttajien selkiä ja pitää samalla huolen siitä, että todella itselle tärkeät muistot eivät huku muiden tavaraoiden joukkoon tai ajaudu esimerkiksi vääränlaisiin säilytysoloihin.

Muistoesineidenkin kohdalla tehokas tapa on luoda kolme kategoriaa ja sitä myöden pinoa/laatikkoa: 

hävitä, pidä/arkistoi ja anna muille.

Hävitettäviin kuuluvat sellaiset muistoesineet, joista ei yksinkertaisesti muista mitään: ei tilannetta, ei vuotta, henkilöitä tms. Tällaiset kannattaa hävittää pois säälittä, koska on hyvin epätodennäköistä, että muistikuva palaisi koskaan kovin elävänä. Jostain syystä muistoesineisiin tulee hyvin usein säilöttyä myös omia/sukulaisten/ystävien kuvia, jotka ovat epäonnistuneita (huono valotus, punertava naama, hölmö ilme jne.). Näitä metsänpeikon virneitä ei haluttu muistaa silloin, eikä niitä haluta muistaa nytkään. Pois siis vaan. Vanhat muistikirjat/kalenterit ovat suosittuja muistoesineitä. Kannattaa kuitenkin vakavasti harkita hävittämistä, mikäli kalenteriin on merkitty hammaslääkäriaika muutaman kuukauden välein eikä juuri muuta. Kertooko se todella "mitä minä tein vuonna 1996?" Hävittämisvaiheessa ei kannata olla kuitenkaan liian innokas. Moni muistoesineiden organisoija on tehnyt virheen ja hävittänyt vanhojen poika/tyttöystävien kuvia ja kirjeitä. Niitä ei kannata suin päin mennä hävittämään, vaikka tunteet organisointihetkellä olisivatkin viileät. Aika nimittäin kultaa muistot ja ihmiset keskimääräisesti jäsentävät omaa henkilöhistoriaansa hyvin usein itselle läheisten ihmisten kautta. Eksien kuvat ja kirjeet ja muut suhteisiin liittyvät muistot voi sinetöidä omaksi alueekseen, johon tutustuu sitten kymmenen vuoden päästä uudelleen. Hävittämisebn suhteen suomalaisilla on yksi alue, jossa olisi huomattavasti parantamisen varaa, nimittäin joulukortit: jos niissä ei ole persoonallista viestiä tai kuvaa, miksi ihmeessä niitä pitäisi säilyttää?

Pidä/arkistoi osioon tulevat luonnollisesti sellaiset merkittävät esineet, jotka muistoja herättävät. Yleensä säilytettävät tavarat kannattaa pakata aikakausittain ja/tai teemoittain (kuten lapsuus/nuoruus/nuori aikaisuus/kolmenkymmenen molemmin puolin jne. tai lapsena tehdyt asiat/matkailu/kokemukset/ensimmäinen avopuoliso jne.). Näin muistoesineet säilyttävät paremmin kontekstinsa ja niihin on helpompi palata.

Anna muille osio on harvinaisempi, mutta siihen kuuluvat pääsääntöisesti sellaiset muistot, jotka ovat tärkeämpiä jollekin toiselle kuin itselle (esim. usein vanhemmille jää lastensa nuoruuskuvia, jotka ovat lapselle tärkeämpiä kuin vanhemmalle).

Muistoesineiden organisointi on yleensä hauskaa puuhaa, mutta turkasen aikaavievää sellaista, koska vähän väliä täytyy pysähtyä muistelemaan.

Vinkkejä:

- Säilö muistoesineet oikeanlaisissa olosuhteissa: paperi, valokuvat, kangas jne. eivät kestä mitä vain. Panosta mahdollisuuksien mukaan tiiviskantisiin laatikoihin, valokuva-albumeihin jne. Jos säästät esim. hääpukua, pidä huoli myös sen oikeanlaisesta säilytyspaikasta

- Jos vain aikaa riittää, kirjoita valokuvien taakse tai albumin reunaan lyhyesti keitä kuvissa on ja missä tilanteessa/vuonna ne on otettu

- Jos sinulla on tavattoman paljon muistoesineitä, yritä saada ne aluksi erilaisiin aikajaksoihin/kategorioihin ja päätä sitten jokaisen kategorian maksimimäärä säilytettäviä esineitä (esim. vuosien 1990-2000 välisestä matkailusta säästettävät muistoesineet on mahduttava tähän laatikkoon)

- Pidä yllä muistoesineiden järjestystä käymällä ne läpi (ja lisäämällä uusia) muutaman vuoden välein

--> scrapbookin tekeminen on hyvä - joskin älyttömän aikaa vievä - tapa organisoida muistoesineitä..

Miten löytää aikaa siivoamiseen ja organisointiin - kahdeksan pientä temppua

Organisointi ja siihen niin oleellisesti liittyvä ylläpito (suomeksi sanottuna siivoaminen) vaativat usein tuhottoman paljon aikaa. Tai näin meistä ainakin tuntuu. Siivoukseen ja organisointiin voi kuitenkin hakea luontevuutta pienillä aikaa luovilla ja säästävillä tempuilla, joita seuraavaksi kahdeksan kappaletta.

1. Palkintotemppu

Tämä temppu on vanha ja kulunut, mutta joskus vanhat temput ovat juuri niitä parhaita. Jokaisella meistä on jokin mieliteon tai paheen tapainen, jonka koemme hieman syyllisyyttä aiheuttavaksi. Se voi olla saippuasarja, suklaa, pienet ostokset, hyvä juoma tai jotakin sinnepäin - itse tiedät parhaiten. Organisoinnin ja siivouksen voi valjastaa ainakin tietyissä määrin tämän paheen tyydyttämiseen tähtäävään palkintomenettelyyn. Keskeistä on tietää, mikä palkinto on riittävä suhteessa tehtyyn työhön. Toisin sanoen: "kun järjestän tänään eteisen, voi jo etukäteen kaupassa ostaa haluamani lehden ja suklaan ja istua sitten siivouksen jälkeen niistä nauttimaan" tai "imuroin auton ja puhdistan sen kaikesta roinasta ja sen jälkeen haen kyllä kaupasta yhden oluen". Palkintotemppuilulla pienehköt siivoustyöt löytävät aina mystisesti aikaa jostakin. Akvaario, auto ja eteinen puhdistuvat, pyykit on äkkiä lajiteltu ja niin edelleen. Palkintotempun ongelma on se, että sen teho on rajallinen. Sitä kannattaakin käyttää säästeliäästi. Lisäksi suuriin organisointeihin se ei oikein tuppaa toimimaan ("siivoan koko talon ja tyhjennän ullakon ja sitten lähden viikoksi lomalle Välimerelle" on ihan kiva ajatusleikki, mutta harvoin onnistuu käytännössä).

2. Hauskuutustemppu

Jos se on kamalaa, se on vaikea aloittaa. Jos se on edes jollakin tapaa hauskaa, sen aloittaminen on helpompaa. Organisoinnin ja siivouksen hauskaksi tekeminen voi olla tunnelmaan sopivaa musiikkia (mieluiten kovalla soitettuna) tai siivoaminen vaikka alusvaatteisillaan. Mistä kukin sitten pitää - tärkeintä on murtaa ryppyotsaisen, kurjan ja likaisen työnteon mielikuva organisoinnista ja siivoamisesta. Tämä temppu sopii erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa aikaa vähän kuin olisi tarjolla, mutta motivaatio saa sen katoamaan. Hauskuutus lisää motivaatiota ja työtehoa myöskin.

3. Paloittelutemppu

Aika tuntuu katoavan siivoamiselta ja organisoinnilta erityisesti silloin, kun kyseessä suurempi ja vaativampi organisointi (esimerkiksi autotallin, varaston tms. siivoaminen). Tällöin paloittelutemppu tulee avuksi. Kirjoita ylös niin monta erilaista työvaihetta ja osa-aluetta kuin hyvältä ja sopivalta tuntuu ja järjestä ne suunnilleen sellaiseen järjestykseen, jossa kuvittelisit, että olisi helppo edetä. Sen jälkeen tee yksi kohta kerrallaan ja lopeta. Paitsi jos haluat tehdä vielä toisenkin palan... anna itsellesi mahdollisuus tehdä vain yksi osio kerrallaan ja temppuile itsellesi tasaisesti aikaa aina uuden osan tekemiseen (päivittäin tai vaikka viikoittain, jos on aika kortilla). Liian pieniä siivousrupeamia ei kannata paloitella, tai niihin menee jo liikaakin aikaa...

4. Delegointitemppu

Tämä se vasta on hauskaa. Delegointi tarkoittaa jonkin suoritettavan asian siirtämistä toiselle henkilölle. Tässä tapauksessa siis organisoinnin ja siivouksen. Ryhdy siis kenraaliksi tai toimitusjohtajaksi ja jaa tehtävät alaisillesi (puolisosi, anoppisi, lapsesi ja kaverisi). Käytä luovuutta tehtävänjaossa: ulkovaja ja talven halkopinon kunnostaminen on sopivaa hommaa kavereillekin, kunhan tarjoaa heille vähän soveliasta juotavaa ja syötävää. Lapset voi valjastaa palkintojen tai uhkauksien (tai molempien) voimin järjestemään omia huoneitaan, vinttikomeroa, pyykkejä tai vastaavia. Anopin voi huijata penkomaan autotalliin kärrättyjä vanhoja vaatteita ja viemään niitä kierrätykseen (tai mihin hänet nyt sitten saakin huijattua). Delegointitemppua ei kannata käyttää liikaa, eikä missään vaiheessa kertoa, että tietoisesti delegoi organisointitehtäviä. Pokerinaama ja "voisitte varmaan tänään tehdä tuon yhden siivousjutun" ja taas on organisointi asteen helpompaa.

5. Aikataulutustemppu

Tämä temppu toimii toislla paremmin kuin toisilla. Itse en ole siitä hyötynyt, mutta tiedän monia, jotka ovat päässeet aivan uudelle siisteyden ja organisoinnin tasolle tämän tempun avulla. Aikataulutus tarkoittaa sitä, että tekee tietyt siivoukset ja organisoinnit aina samaan aikaan. Sunnuntai on imurointipäivä, keskiviikkoisin töiden jälkeen käytetään tunti vaatteiden huoltamiseen ja omille paikoilleen sijoitteluun. Aikataulutus voi tarkoittaa myös sitä, että joka viikolle (tai kuukaudelle) on tietty tuntimäärä. Esimerkiksi puoli tuntia viikossa imurointiin, tunti keittiön pesuun ja järjestelyyn ja niin edelleen. Aikataulutemppu paranee ajan myötä eli mitä pidempään sitä jaksaa tehdä säännönmukaisesti, sen helpommaksi se muuttuu. Aikataulutustemppu on vaikeampi äkillisten tai monimutkaisempien/laajojen organisointien ja siivoustehtävien kohdalla.

6. Priorisointitemppu

Kun asettaa jonkin asian päällimmäiseksi ajatuksissaan ja tärkeysjärjestyksessä, sille alkaa löytyä automaattisesti aikaa. Tempun ideana on tehdä päiväsuunnitelma ajatellen päällimmäisenä käsillä olevaa siivous/organisointitehtävää. "Tänään ensin imuroin, sitten vasta käyn kaupassa/katson televisiota/kysyn lapsilta miten koulussa meni". Priorisointitemppu on henkisesti melko raskas, jos sitä käyttää liian usein. Parhaimmillaan se on motivaation lisääjänä.

7. Standarditemppu

Kaiken organisoinnin ja siivouksen ei tarvitse olla kuin ammattilaisen tekemää. Itse asiassa, moni siivousammattilainen tekee standardiltaan paljon hutilompaa työtä kuin "amatööri" ja jälki on silti kelvollista. Tämä johtuu siitä, että monesti siivouksen/organisoinnin aloittamiseen on jonkinlainen kynnys ja sen ylittämisen jälkeen automaattisesti ajattalu suuntautuu "teen tämän nyt kunnolla kun kerta aloitin" -tyyliin. Se on ihan hyvä, mutta haittaa tulevia tehtäviä... standarditempun idea on laskea tasoa koko matkalta: tiedät, että kokoamasi laatikko sisältöineen on lähdössä talon ulkopuolelle kierrätykseen ja roskiin. Oikaise hieman ja heitä kaikki roskiin. Ei kerta tapa. Imurointi odottaa, mutta portaiden/sohvien/tuolien ja muiden aluset sattuvat jo valmiiksi selkääsi. Jätä ne imuroimatta. Ei sinne kukaan katso. Standardien laskeminen ei voi olla jokakertaista eikä edes joka toisella kerralla toteutettavaa, mutta ehdottoman kannatettavaa silloin tällöin. Loppujen lopuksi sinä kontrolloit organisointia/siivousta, ei  toisinpäin. Sinä määräät tasosi ja se saa vaihdella.

8. Tottele silmiäsi -temppu

Tämän tempun idea on tehdä pientä puuhaa useasti viikon ja päivän aikana ja vähentää siten muuta taakkaa. Kun näet jotakin siivottavaa tai järjestettävää, toimi! Jos likaisia sukkia on väärässä paikassa, vie ne oikeaan paikkaan. Jos jääkaapin ovi on tahmainen, pyyhi se ja niin edelleen. Tämän tempun voi aikarajata: tottele silmiäsi vaikka päivittäin puolen tunnin ajan. Silläkin saa jo ihmeitä aikaan. Temppu toimii parhaiten päivittäisen siistimisen edistämisessä, suuriin projekteihin se on  hieman rajallinen.  

--> "Hauska" tapa siivota. Älä anna naapureiden nähdä tätä. Musiikkina soinee stereoissa Queen.