Organisoinnin autuus ja inho

Järjestys siten kuten sen usein ymmärrämme ei ole "luonnollinen" asioiden tila. Kaaos ja tavaroiden ei-geometrinen sijoittuminen ovat järjestystä huomattavasti luonnollisempia. Valitettavasti tehokkaaseen toimintaan tarvitsemme usein kuitenkin "epäluonnollista" järjestystä. Ehkäpä siksi olemme alkaneet myös nauttia järjestyksestä ja arvostaa sitä. Suloisesti sotkuinen on harvemmin esimerkillinen tila ja aikamme kuvamateriaalit esimerkiksi asunnoista, autoista, pukeutumisesta ja työpisteistä ovat ideaalikuvauksia siitä, millaista säntillistä järjestystä maailmassa "pitäisi olla".

Järjestys on kuitenkin jotakin muuta kuin sopimuksenvarainen, yhteinen asia. Se on enemmänkin jokaisen yksilön oma mielentila siitä, miten asioiden ja tavaroiden pitäisi elämään sijoittua. Toisilla on herkempi aisti sille, että jokin asia/tavara on väärässä paikassa/ajassa kuin toisilla. Mutta kaikille on yhteistä se, että organisoinnin tavoitteet ja organisoinnin puute saattavat aiheuttaa ongelmia ja epämiellyttäviä tilanteita. Järjestyksen pakonomainen tavoittelu näyttäytyy erilaisissa neuroositiloissa kaikkein selkeimmin. Järjestys voi tällöin perustua numeromagiaan, värikoodeihin tai vastaaviin lähes mahdottomasti toteutettaviin periaatteisiin, joita "normaalin" järjestysnäkemyksen omaavan on erittäin vaikea ymmärtää. Toisessa ääripäässä ovat sisäisessä maailmassaan kaaokseen sulkeutuneet, jotka pahimmillaan jumittuvat omaan kotiinsa jätteiden ja tavaroiden keskelle. Kummassakin (onneksi erittäin harvinaisessa) ääripäässä näkyy järjestyksen logiikka: organisoinnin taso kuvastaa äärimmillään kuvaamme maailmasta ja siitä, miten asiat ovat. Niinsanotuissa normaaleissa tapauksissa tämä aiheuttaa yleensä autuutta silloin, kun tavarat ovat paikoillaan (mutta niiden järjestämiseen ei ole käytetty äärimmäisiä ponnistuksia, ts. keittiön tavarat eivät ole järjestyksessä grammamääräisen painon perusteella) ja yleensä inhoa silloin, kun tavarat ovat tarpeeksi väärissä paikoissa. Näiden väliin jää vielä usein suuri summittaisen tyytyväisyyden harmaa alue, jossa on helppoa olla ja elää. Tällä alueella oleminen on turvallista ja mukavaa ja oma ympäristö nähdään käytettävänä ja itselle sopivana. Siihen kannattaakin tähdätä.

Liika organisoiminen nimittäin vie autuuden tunnetta pois ja nostaa rimaa ylläpidettävän järjestyksen suhteen. Jokaiselle löytyy oma sopiva järjestyksen taso ja sen ylläpidon taso. Joskus tätä tasoa on hieman haettava ja elämässä tapahtuvat asiat saattavat muuttaa sitä, mutta hauskinta tällaisen tason löytämisessä on se, että sen jälkeen sen voi huoletta unohtaa ja keskittyä muuhun...


PS. Organisointipalvelu Toivo auttaa oman järjestystason löytämisessä...