tiistai 19. kesäkuuta 2012

Organisoi yksiköitä - Pyykit

Tiedä sitten johtuuko sukupuolesta, mutta olen aina pitänyt pyykinpesua ylen inhana touhuna, joskaan en miehistä kunniaani loukkaavana - mieskin nimittäin tarvitsee puhtaita vaatteita.. Olen yrittänyt suoriutua siitä kuitenkin mahdollisimman nopeasti. Mutta mies tai nainen, pyykkien organisointi ja hoitaminen on haasteellinen tehtävä, erityisesti taloudessa asuvien lukumäärän kasvaessa. Vaiva kasvaa pikemminkin eksponentiaalisesti kuin lineaarisesti (onkohan termi oikea..?) - eli yhden hengen taloudessa pyykkien vaivan vertailuluku on 1, kahden hengen taloudessa vastaava vaiva on jo 4 ja neljän hengen perheessä vertailuluvultaan huikaiseva 16.

Näiden huipputieteellisten huomioiden perusteella voidaan sanoa, että pyykkien hoitaminen on paljon, siis todella paljon, mukavampaa kun niiden kohdalla ollaan käytetty runsaasti maalaisjärkeä ja hieman luovaa organisointikykyä. Pyykkien hoitamisen pitäisi myös jakautua koko talouden kesken eikä jäädä yhden ihmisen harteille. Lapsillekin voi sopivissa mitoissa opettaa pyykkeihin liittyviä tehtäviä jo melko varhaisista ikävaiheista lähtien. Ja tämä opetus ei ole tylsä velvollisuus vaan arvokas palvelus lapselle! Liian moni nuori lähtee omaan kotiinsa ja viikon päästä ihmettelee, kun "vaatteet eivät ole tulleet pyykistä".

Pyykinpesuun tarkoitettuun tilaan harvemmin panostetaan. Eikä panostuksen varmaankaan tulevaisuudessakaan niin kauheasti täydy kasvaa. Tuoksukynttilälyhdyt sopivat muualle paremmin ja silityslaudan yläpuolelle sijoitetut televisiot voi jättää amerikkalaisten ystäviemme harrastukseksi (ellei nyt sitten moisista kovasti innostu). Sen sijaan pyykinpesualueen tulisi olla suunnilleen vapaa kaikesta muusta romusta. Pulkat, työkalut ja tyypilliset varastotavarat kuuluvat jonnekin ihan muualle. Pyykinpesu on arkiaskare - tuskin astianpesukoneen edessäkään kukaan säilyttää urheiluvarusteita. Kaksi pyykkikoria (karkeaa värijakoa varten) ei sen sijaan ole liioittelua. Pesuaineet voi myös varastoida omaa varallisuustasoa ja makua mukailevasti, kunhan ne ovat lähellä ja helposti käytettävissä. Jos käyttää kuivuria, pieni roskis tai muovipussi nukkasihdin sisällölle on myös paikallaan.

Keinoja pyykkien organisoimiseen:

- Merkitse vaatteet heti ostamisen jälkeen: jos perheessä on vaikkapa kolme edes suunnilleen samanikäistä poikaa, t-paidat sun muut menevät takuulla sekaisin: Nimi tai värikoodi pesulappuun, niin asia on hoidossa... kunhan muistat käyttää vedenkestävää tussia.
- Jokaisen perheenjäsenen on hyvä omistaa oma pyykkikori (no joo, vanhemmilla voi olla yhteinen, samoin samassa huoneessa asustavilla lapsilla jne.). Pyykkikorin ei ole tarkoitus olla liian suuri, jotta koko vaatevarasto ei päädy kerralla pestäväksi. Viitseliäimmät voivat varata jokaisen korin läheisyyteen tahranpoistoainetta jne. jolla lapsetkin voivat esikäsitellä pyykkinsä. Myönnetään, että onnistuakseen moinen vaatii erinomaisen kokonaisvaltaista koulutusta.
- Älä suostu pesemään puhtaita vaatteita: etenkin tytöt työntävät vaatteita pyykkiin kerran käytön (tai sovittamisen) jälkeen. Jos pyykkikorista palautetut eivät kelpaa prinssille/prinsessalle, takavarikoi vaatekappaleet ja palauta sitten kun ne alkavat nykyisessä kunnossaan kelpaamaan. Itse olen aikanaan laittanut kylmästi puhtaina pyykkiin heitettyjä vaatteita oikeasti pestyjen sekaan niitä palautellessa - sekin toimii hätäratkaisuna...
- Taloudenhoidon ei pidä olla kenellekään orjatyötä, joten vaimon/miehen/lapset voi opettaa tyhjentämään taskut, erottamaan vaatekappaleet toisistaan ja niin edelleen. Samalla vaivalla voi kouluttaa perheenjäsenet tuomaan omat pyykkinsä säännöllisin väliajoin "pääkallonpaikalle".
- Älä kuivaa pyykkiä huonosti tuuletetuissa tiloissa - hidas kuivuminen tekee koko prosessista epämiellyttävän, koska varsinkin suurempia määriä on mahdotonta saada nopeassa tahdissa peräkkäin pestyä. Huomaa myös, että saunassa on aina tietty palovaara - ja kiukaalla ei saa koskaan kuivata vaatteita! (jos kuivaat, leikkaa saman tien seuraavan kerran varpaankyntesi ruohonleikkurilla)

Pyykinpesu on hiemankin isommassa taloudessa enemmänkin työnjaon organisointia. Kun keskeiset tilat ja tavarat on hallussa, koko prosessi vaatii vain sitä, että kaikki ymmärtävät tehdä jotain sen eteen. Yhteenvetona siis:
- Turha tavara pois pesukoneen/kuivurin tieltä
- Pesuaineet saataville, pyykkikoreja riittävästi
- Vastuualuiden selventäminen kaikille perheenjäsenille

Ja simsalabim, olet lähempänä erittäin organisoitua huushollia.



--> Myös he pystyvät jo auttamaan pyykinpesussa...

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Huone kerrallaan - poisheittämisen jalo taito

Toisilla se on sisäsyntyisesti vahvana. Toiset eivät millään tahdo pystyä siihen. Toiset unohtavat sen eri elämäntilanteiden myötä. Mutta kaikkien on sitä pakko joskus harjoittaa, mikäli aikovat elää ihmisarvoista elämää. Kyseessä on siis poisheittämisen  taito.

Poisheittäminen voi mennä katastrofaalisesti pieleen. Moni tuntee tarinoita lähipiiristään (tai omaa ihan omia kokemuksia) siitä, kuinka edesmenneen mummon vintti tai muuttavan sukulaisen varasto on tyhjennetty roskiin niin nopeasti, että ei ole laatikoita ehditty avaamaan. Tämä on kamalaa, eikä materiasta suinkaan pidä luopua päättäväisenkään organisoinnin yhteydessä niin, että luopumispäätöstä ei ole harkittu ja sitä joudutaan myöhemmin katumaan. Onnistuneessa organisoinnissa päätösten pitää perustua järjen ja tunteen sopimukselle siitä, mitä pidetään ja mistä luovutaan. Organisoinnin tarkoitus on nimenomaan tuottaa hyvää mieltä, ei esimerkiksi katumuksen ja menetyksen tunteita.

Poisheittäminen päätöksentekoprosesseineen vie siis aikaa, jota kannattaakin kohtuullisesti hommaan varata. Ensimmäisenä kannattaa taaskin käydä helppojen kohteiden kimppuun ja päästä hyvään rytmiin. Usein edellisissä vaiheissa on ilmennyt jo sellaista tavaraa, joka on ilmiselvää roskaa. Niistä on hyvä aloittaa. Suosittelen tässä vaiheessa vielä yhden laatikon käyttöönottoa. Sen on tarkoitus olla "harkitaan vielä kerran" -laatikko... Tavaroita voi alkaa laatikoista käymään läpi vaikkapa seuraavankaltaisten kysymysten avulla. Ideana on kuitenkin käydä kaikki laatikot läpi, jotka on saanut koottua. Poisheittäminen aloittaa organisoinnin.

- Liittyykö tavaraan tai esineeseen muistoja tai tunnearvoa? Kysymysten vastaukset ohjaavat päätöksentekoa: "kyllä liittyy" = harkitaan/pidetään, "ei todellakaan" = harkitaan/poistetaan.
- Sopiiko tavara kotiini (autotalliini, mökilleni, varastooni jne.)?
- Onko tavara hyödyllinen? Voinko käyttää sitä (nyt/kuukauden/vuoden päästä)? Rikkinäiset tavarat joutavat yleensä poistettaviin. Aiotko korjata rikkinäisen esineen? Mitä korjaus maksaa ja kuka sen tekisi?
- Onko tavara vanhentunut? Tietosanakirjat, kodinkoneet ja vastaavat voivat olla "vanhentuneita". Kannattaako niitä silloin säilyttää?
- Mikä on tavaran arvo suhteessa sen säilyttämiseen? Yleensä on  turha säilyttää korjauskelvotonta tai itselle vastenmielistä tavaraa, vaikka siitä olisi (tai joku muu olisi) maksanut satoja euroja. Arvoasiassa kannattaa ottaa järki käteen: harva haluaa säilyttää laajaa, arvokasta aikuisviihde-dvd -levyjen kokoelmaa, jos ei moisesta innostu. Miksi kamalat astiat olisivat aikuisviihdettä kummempia? Jos et pidä jostakin niin et pidä, älä silloin säilytä sitä arvon vuoksi. Käsittelemme myöhemmin poistotavaran myyntiä...
- Saanko tavaran olemassaolosta nautintoa vai säilytänkö sitä velvollisuudesta? Lahjatavaroita ei ole pakko säilyttää: ne on annettu sinulle, ne eivät ole lainassa lahjan antajalta: saat siis tehdä niille mitä haluat. Lasten kaikkia piirustuksia saati koulukirjoja ei ole myöskään pakko säilyttää. Kaikkiin rikkinäisiin barbeihin ja leluautoihin ei nimittäin liity tunnesiteitä.

Näiden ja vastaavanlaisten kysymysten avulla päätökset saavat perustelunsa. Näin poisheittämisen ei pitäisi aiheuttaa negatiivisia tunteita, vaan hyviä, puhdistavia tuntemuksia. Numeroista kiinnostuneet voivat pyrkiä myös antamaan tavaroille "säilytyspisteitä", joissa 1-2 pistettä = heti poistoon, 3-7 pistettä = harkintaan ja 8-10 pistettä = ehdottomasti säilytykseen. Verbaalisten vastausten ja numeroinnin jälkeen poisheittämisen pitäisi viimeistään onnistua.

Mikäli poisheittäminen ei kuitenkaan onnistu, kannattaa turvautua ystävään, sukulaiseen tai alan ammattilaiseen. Ulkopuolinen taho voi esittää sellaisia päätöksiä avustavia kysymyksiä ja huomioita, joita poisheittämisen ratkaisuihin tarvitaan. Ulkopuolinen taho voi helpottaa myös arvioimaan mahdollista tavaroiden arvoa (rahallista ja tunnearvoa), joka saattaa olla merkittävässä roolissa päätöksiä tehtäessä.

Eräs erittäin hankala poistojen ryhmä, joskin samalla yleinen tilanviejä ja varastontukkija, on perintönä saadut tavarat. Tähän erityisvaikeaan ryhmään ei välttämättä liity omakohtaisia muistoja, mutta pelkkä tieto siitä, että ne ovat kuuluneet rakkaalle ihmiselle tekee päätöksistä vaikeita. Mitä tunnepitoisemmaksi tunnelma muuttuu, sitä suuremmalla syyllä kannattaa harkita poisheittopäätösten lykkäämistä. Sitten kun tunnekuohu on tasoittunut, kannattaa perintötavaroiden kohdalla aloittaa siitä, että muisto edesmenneestä henkilöstä säilyy ilmankin kamalimpia eriparisia kahvikuppeja. Muiston kunnioittaminen perustuu parhaimmillaan edesmenneen henkilön olemuksen arviointiin: säästää voi vaikka juoksulenkkarit, jos ne ovat henkilöön läheisesti liittyvät, mutta samalla voi vakavasti harkita vaikkapa kuluneiden astiapyyhkeiden ja Tekniikan maailman irtonumeroiden poistamista.

Poisheittämisen ehdottomasti paras puoli on se, että sen myötä organisointi edistyy ja mielikin puhdistuu. Päätöksenteon jälkeen poisheitettävät tavarat on todella syytä heittää oikeasti pois - suoraan roskiin tai varastoon odottamaan myyntiä/kierrätystä/lahjoitusta. Seuraavassa Huone kerrallaan -postauksessa ihmettelemme sitä, mihin kaikkialle tavaraa voi hävittää omista nurkistaan.

Poisheittämisen jalossa taidossa on se hyvä puoli, että sitä voi harjoittaa ja kehittää. Poisheittämiseen liittyvät moninaiset tunteet ovat luonnollisia ja väistämättömiä, mutta niitä voi oppia käyttämään edukseen. Karu totuus nimittäin on se, että lähes poikkeuksetta kunnollista organisointia ei ole olemassa ilman kunnollista poisheittämistä. Sitä lienee siis kannattavaa harjoitella silloin tällöin...



--> Kun turhat tunnesiteet eivät vaivaa, on poisheittäminenkin helpompaa:

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Organisoi yksiköitä - jääkaappi

Jatkamme Huone kerrallaan -sarjaa tuota pikaa, mutta nyt on silti aika aloittaa uusi, kodin ja muun elämän yksiköitä käsittelevä sarja. Ponnahduslautana toimi aamiaisenani ollut varsin kummallinen kalalautanen graavia lohta, paahtoleipää, vihanneksia ja kahta erilaista silliä. Tyhjensin siis jääkaappia ja tein sinne tilaa heittämättä mitään roskiin. No aina se ei onnistu, eikä tarvitsekaan. Jääkaappi on pahimmillaan varsinainen kauhistus, eikä kasvava kaappikoko yhtään auta asiaa (eivätkä jääkaappeja valmistavien yhtiöiden yltiöpäiset "antibacteria" -lupaukset: mädäntynyt pätkä kurkkua on edelleen mädäntynyt pätkä kurkkua, sille ei jääkaappi voi mitään, vaan se on ihmisen heitettävä pois).
Seuraavassa neuvoja siitä, miten pitää jääkaappi aisoissa.

Yleisin ongelma on liiallinen säilyttäminen ja sitten arpominen siitä, onko tavara vielä syötävää. Tämä on sekä ärsyttävää (dijonsinappi on vanhaa, uskaltaako sitä syödä?) että potentiaalisesti vaarallista (toiset aineet menevät ihan tosissaan vanhaksi). Mutta aloitetaan siis tyhjentämisestä:
- Tyhjennä ja siirrä pois jääkaapista (yleensä roskikseen) kaikki sellaiset astiat, säiliöt, purkit, pullot ja purnukat, joissa on vain niukka pohjallinen jäljellä - tai huomaat, että ne ovat tyhjiä. Tämä ei koske lempiaineksia (viimeinen tippa!) tai erityisen kalliita raaka-aineita.
- Ota kaikki mahdollisesti pilaantuvat täydetkin purkit ulos kaapista tarkasteltavaksi. Katso päivämääriä ja tee päätelmiä. Eräs tuttavani syö HP:n kastiketta vielä vuosia vanhanakin, itse en mielelläni. Hyvä sinappi (dijon tms.) säilyy usein päivämäärän ylikin (puoli vuotta), mutta en kehota säilyttämään ohjeiden vastaiseksi - älkää tulko syyttämään vaan käyttäkää omaa järkeänne. Soija, viinietikka, grillauskastikkeet, siirapit jne. saattavat säilyä nekin yli. Joka tapauksessa, karsi iänikuiset purkit ja ne, joista olet epävarma - jos olet niistä nyt epävarma, et takuulla syö niitä kuukauden päästäkään!
- Kun olet käynyt pitkän ajan tuotteet läpi, aloita siivous hylly kerrallaan, ylhäältä alas. Toisin kuin yleensä, tässä kohdassa puhdistaminen on erittäin suotavaa! Jääkaapin puhdistus on kamalaa puuhaa, kylmää vettä, likaa ja kaikenmoista niljaa (siis pahimmillaan, jos puhdistus on sattunut "vähän unohtumaan"), mutta kannattaa tässä vaiheessa tehdä. Ota siis tavarat hyllystä, heitä vielä vanhentuneet jne. pois jos niitä tulee vastaan ja puhdista.
- Kun olet puhdistanut koko jääkaapin, älä sullo ruokia takaisin: nyt on mainio hetki uudelleenorganisoida kylmäsäilytys. Pääsääntönä voi pitää sitä, että vanhempia ruokia ei kannata sulloa piiloon ja pois silmistä. Kotitalouden koostumuksen mukaan kannattaa sijoittaa usein käytettäviä ruokia (vaikkapa jogurttipurkit, kananmunat jne.) saataville siten, että koko kaappia ei tarvitse myllätä niitä saadakseen.
- Ylijäämäruoat kannattaa sijoittaa kaikkein näkyvimmälle paikalle, jotta ne tulee syötyä.
- Jääkaapin ovi on yleensä lämpimimpiä paikkoja, joten älä säilö kalavalmisteita tms. kylmää kaipaavia siinä

Pakastin on oma lukunsa. Sen organisoimiseksi on kuitenkin kaksi helppoa sääntöä. Ensimmäinen on varsinkin helppo:
1. Jos et tiedä, mitä se on, et todennäköisesti koskaan sitä sulata/syö - heitä pois (ja kirjoita lappu ensi kerralla)
2. Arvioi rehellisesti, aiotko syödä 80 % todennäköisyydellä tuotteen seuraavan puolen vuoden aikana. Jos et, harkitse vakavasti poisheittämistä.

Ajankäytön kannalta jääkaapin ja pakastimen suhteen seuraavat ohjeistukset voivat olla avuksi:
- Heitä kerran kuukaudessa jääkaapin ovesta turhat laput, muistiinpanot, postikortit jne. pois jos sinulla on tapana kiinnittää magneeteilla siihen tavaraa
- Tarkista kerran kuukaudessa, mikä on mennyt vanhaksi ja heitä pois. Katso pakastimeen myös.
- Tarkista kerran puolessa vuodessa laajemmin, mikä on mennyt vanhaksi ja heitä pois. Pyyhi ja järjestä hyllyt. Yhdistä tuotteita (esim. ketsupit), mutta vain sellaisia, joissa on suunnilleen sama vanhenemispäivämäärä!
- Sulata pakastin esim. sopivien pakkasten aikaan talvella, kerran vuodessa riittää. Heitä pois vanhat ja epämääräiset.
- Jos omistat ylimääräisiä pakastimia, nekin kannattaa käydä kerran vuodessa läpi.

Kaikkea ei aina tarvitse heittää pois! Pakasteista ja jääkaapin antimista voi loihtia vielä hauskoja ateriakokonaisuuksia, kunhan käyttää mielikuvitustaan (eikä syö mitään oikeasti pilaantunutta). Vanhojen tuotteiden kohdalla voi muutenkin suositella erinomaisen hyvää ja pitkää kuumennusta.

Yllätä vaimo ja siivoa jääkaappi - ehkä hän hymyilee sen jälkeen kuten alla:

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Huone kerrallaan - seuraava askel

Kun järjestelyn arviointi ja tavoitteet on tehty, on aika siirtyä seuraavaan toimeen eli itse järjestelemiseen. Jos aloittaminen tuntuu hankalalta, muista, että olet sen "itsellesi velkaa" kun olet jo tehnyt suunnitelmatkin aiheesta. Aseta aikaraja ensimmäiselle järjestelylle, vaikkapa puoli tuntia, jos tehtävä tuntuu liian suurelta. Puoli tuntia voinet uppoutua mihin vain? Lupaat itsellesi lopettaa sen jälkeen, jos homma ei maistu ja jatkaa tulevina päivinä.

Kun olet motivoitunut, voit kerätä ympärillesi seuraavia tavaroita (tämän voi toki tehdä aiemminkin, toisia "organisointitavaroiden" kerääminen motivoi itsessään):
- Tekemäsi suunnitelmat/muistiinpanot järjesteltävästä huoneesta
- Kello tai ajastin, riippumatta siitä, oletko asettanut itsellesi aikarajan; jonkinmoinen aikaraja on aina paikallaan, koska lähes aina itsensä järjestelemällä/siivoamalla täysin loppuun saattanut henkilö kokee toiminnan epämiellyttäväksi ja välttelee seuraavaa kertaa viimeiseen asti (en ole koskaan ollut mikään "suursiivousten", "kevät/joulusiivousten" tai vastaavien "nyt-laitetaan-tämä-perhana-kerralla-kuntoon -siivousten" ystävä - liian rankka toiminta vie halut ja kyvyt tulevasta; sitä voi verrata vaikka juoksemisen aloittamiseen: heitäpä vaikka 15 km:n lenkki talven sohvaperunakauden jälkeen ja seuraavaan juoksulenkkiin meneekin sitten viikkoja...)
- Musiikkia, jos se viihdyttää, mutta ei mielellään sellaista, joka saa unelmoimaan/unohtamaan mitä oli tekemässä
- Vettä ja pientä syötävää, erityisesti jos tuntuu, että pieni "palkinto" järjestelyn lomassa auttaa jatkamaan
- Huoneen koosta riippuen laatikoita (pahvisia, muovisia, puisia... mitä vain oman rahatilanteen ja mahdollisuuksien mukaan), vähintään kaksi. Laatikot ovat ehdottoman tärkeitä, koska muuten päädyt vain siirtelemään tavaroita saman huoneen sisällä paikasta toiseen.
- Jonkin sortin muistilappuja laatikoiden ja tavaroiden merkitsemiseen tai ainakin tussi/muu kynä, jos käytät pahvilaatikoita
- Roskapussi tai kaksi on hyvä olla myös saatavilla



Joidenkin mielestä järjestely ja siivous (siis oikea, konkreettinen puhdistaminen) sopivat hyvin yhteen. Itse välttelen siivoamista, kuten pintojen pyyhkimistä, tahrojen poistoa ja vastaavaa organisoinnin yhteydessä. Kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä asiaa ja toisaalta hyvässä järjestyksessä oleva huone on myöhemmin erinomaisen helppoa ja mukavaa puhdistaa, toisaalta liika puhdistaminen tekee kokonaisuudesta turhan raskaan. Vähän tämä on kuitenkin mielipidekysymys, joten mahdollisesti tavaralistaan kannattaa lisätä tilaan sopivat puhdistusvälineet, mikäli ne katsoo aiheellisiksi.

Näiden tarvikkeiden kokoamisen jälkeen järjestely voi alkaa!

1. vaihe:
Laatikoiden sijoittaminen ja nimeäminen: raivaa tilaa ainakin kahdelle laatikolle (mieluiten kolmelle), joista ensimmäinen on sisällöltään säilytettävät ja toinen lähtevät (ja se kolmas on en tiedä tai myöhemmin tai vastaavaa). Jos laatikoita on useampi ja järjestettävä huone suuri, sisällöt ovat esim. säilytettävät, siirrettävät, varastoitavat, myytävät, kierrätettävät, roskat ja myöhemmin. Jos oletetaan, että toimit kolmella laatikolla, niin Säilytettäviin tulee kaikki sellainen irtonainen tavara, josta et halua luopua. Älä kuitenkaan laita kaikkea tähän laatikkoon, vaan pienenkin epäilyksen noustessa laita esine En tiedä -laatikkoon. Lähteviin puolestaan menevät kaikki talon ulkopuolelle siirtyvät yksiköt. Helpointa on tietenkin pistää kaikki "lähtevät" roskiin, mutta suosittelen ekologisempaa asennetta ja kierrätyksen, myymisen tai lahjoittamisen harkitsemista. Mutta tämän ehtii tehdä myöhemminkin.

Näitä voi käyttää silloin kun on kyse tavallisesta järjestelystä....

Ja näitä silloin, kun olet järjestelemässä jotakin astetta hienompaa...


2. vaihe:
Nyt siis laatikot ovat lukumäärästään riippumatta nimettyjä ja odottavat sisältöään. Huoneelle ei ole edelleenkään tapahtunut mitään, koska tämä oikein alkaa? Nyt se alkaa, älä huoli... Tee ensimmäinen kierros huoneessa. Nimenomaan kierros, joko vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle, miten nyt vain parhaalta tuntuu. Mutta siis kierros. Aloita helpoimmista. Seinustalla on kasa ilmaisjakelulehtiä. Kierrätykseen, hyvä. Seuraavalla seinustalla on työpöytä. Teippirullan hylsy - roskiin. Kahvikuppi ja juomalasi - siirrettäviin. Seuraavalla seinustalla on nojatuoli, jossa on vaatteita. Käyttövaatteita, joten ne menevät säilytettäviin. Ja ensimmäinen kierron on tehty. Seuraavalla kierroksella voi paneutua tarkemmin yksityiskohtiin jne. tai tehdä uuden nopean kierroksen. Kiertämisen hyvä puoli on siinä, että useimmat ihmiset alkavat järjestelmään vaikeimmista kohdista (se laatikko, joka on aina ollut täynnä tavaraa, jota ei kuitenkaan raski heittää pois ja niin edelleen) ja alkavat niin sanotusti näpertelemään. Järjestely ja organisointi on kuitenkin parhaimmillaan silloin kun se etenee.

Seuraavassa Huone kerrallaan -postauksessa siirrymme vaiheissa eteenpäin ja siihen, miten tavaroita heitetään pois...