Organisoi yksiköitä - tehokas makuuhuone

Paradoksaalista kyllä, mutta makuuhuone on harvoin niin tehokas kuin se voisi olla. Ja tehokkuudellahan nyt tarkoitetaan sitä, että makuuhuone toimisi niissä tarkoituksissa, joihin se parhaiten soveltuu.

Makuuhuoneen hiljaisuutta ja harkittua pimeyttä on syytetty viime aikoina uniongelmien aiheuttajaksi. Nukumme liian hyvässä ympäristössä ja se saa meidät häiriintymään. Täysi äänieristys ei olekaan tavoittelemisen arvoista, ei myöskään liiallinen valojen pimentäminen. Kunkin omista tottumuksista johtuen yleispätevää sääntöä ei sen tarkemmin ole, mutta ylilyönnit nyt on aina hyvä välttää, ts. ei mitään ihmeellistä mölyä/täydellistä hiljaisuutta tai kirkkaita, välkkyviä valoja/täydellistä pimentämistä.

Makuuhuoneen organisointi aloitetaan viemällä sinne kuulumattomat ja turhat tavarat pois. Makuuhuoneen kohdalla tämä on usein melko helppoa. Monista tavaroista yksinkertaisesti huokuu jonkin muun huoneen/säilytyspaikan nimi, kun niitä alkaa makuuhuoneessa hypistelemään. Vaatteet ovat makuuhuoneen vaikein osa, koska niitä kertyy helposti vapaana oleville alueille/huonekaluille. Vaatteiden kohdalla käytännöllisintä on poistaa ne kaikki organisoinnin ajaksi näkyvistä. Tunkea komeroon, heivata jonkin toisen huoneen riesaksi tai vastaavaa. Makuuhuoneen itsensä organisointi ei etene ikinä, jos alkaakin siivoamaan vaatekaappeja.

Huonekalujen kohdalla makuuhuoneisiin tuntuu kasautuvan usein hieman kummallisiakin asioita. Makuuhuoneiden huonekalut hankitaan yleensä eri paikoista ja pitkälläkin aikavälillä. Tämä ei tarkoita sitä, että makuuhuoneeseen kannattaisi kantaa ylijäämähuonekaluja. Nojatuoli (joka toimii vaatekasan alustana), ylimääräinen kirjoituspöytä (joka toimii vaatekasan alustana ja vaatteiden alla on jotain unohtunutta tavaraa) tai perintöhyllykkö (joka toimisi vaatekasan alustana, ellei siinä olisi makuuhuoneen ilmeeseen heikosti sopivia pikkutavaroita) eivät kuulu makuuhuoneeseen. Vastaavista eroonpääseminen on ehkä vaativan tehtävä makuuhuoneen organisoinnissa. Ratkaisu löytyy usein käytettävyydestä: jos esimerkiksi nojatuolissa ei ole istuttu viimeiseen puoleen vuoteen, on sen aika lähteä.

Kun tavarat ja vaatteet ovat poissa, kannattaa tehdä kunnollinen imurointi ja pölyjen pyyhintä. Makuuhuone kuuluu useimmilla normaalitahdilla siivottavien huoneiden joukkoon, mutta peitot ym. nostavat ja keräävät sen verran pölyä, että sitä yleensä organisoinnin yhteydessä löytyy aika tuhdisti. Mitään suursiivousta ei välttämättä tarvitse tehdä, jos makuuhuoneen siivouksesta huolehditaan edes suhteellisen säännöllisesti.

Tässä vaiheessa on hyvä miettiä myös valaistusta: usein toitotetaan, että valaistus makuuhuoneessa voisi olla tunnelmallista ja epäsuoraa. Kyllä vain joo, mutta tosiasia on, että esim. pukeutumiseen ja vaikkapa meikkaamiseen (molemmat varsin yleisiä makuuhuoneen toimintoja) tarvitsee hyvää valoa. Sanoisinkin, että monipuolisuus on makuuhuoneen valaistuksen avain. Iltaa varten himmeää (joskin lukemiseen riittävää) valaistusta sängyn päätypuolelle ja muutoin riittävän valovoimainen kattovalo (ja tarvittavat kohdevalot, esim. paristoilla toimivat kaappivalot) muihin puuhiin. Feng shui -opeista (jotka jäävät organisoinnissa nyt vähän kyseenalaiseen arvoon..) voi löytää muutaman kultajyvän, kuten esimerkiksi sen, että lamppu suoraan sängyn yläpuolella häiritsee unta ja muuta puuhailua sängyssä.

Jos makuuhuoneessa ei ole yöpöytiä, harkitse sellaisten hankkimista. Yöpöytä (erityisesti sellainen jossa on laatikko tai jopa kaksi) antaa tilaa säilyttää makuuhuoneessa haluamiaan esineitä ilman, että ne vyöryvät kaikkialle. Yöpöydän tavaroiden ja erityisesti pöytäosan järjestämisessä voi käyttää apuna vanhaa kunnon laatikkoa: hanki laatikko, johon kaikki tavarat yöpöydältä mahtuvat. Työnnä se sängyn alle. Käytä laatikkoa viikon ajan niin, että kun tarvitset sieltä jotakin, voit jättää sen yöpöydälle. Viikon jälkeen laatikkoon jääneet tavarat kuuluvat esim. yöpöydän laatikoihin tai kokonaan muualle. Klassinen makuuhuoneen ongelma on myös  ylisisustaminen tyynyillä ja päiväpeitoilla. Karsi tyynyjen (pehmolelujen tms. mitä sitten ikinä onkin tarkoitus siirrellä päivän ajaksi sängyn päälle) määrää ainakin siihen pisteeseen, että yksikään ei jää lattialle...

--> klassikkomalli toimii aina:

Ja mitä nyt sitten ikinä teetkin, niin älä aseta sitä televisiota makuuhuoneeseen ellei se ole täysin välttämätöntä (esimerkiksi siitä syystä, että asut yksiössä eikä keittiöön mahdu telkkua)! Kaikkien asiaan vihkiytyneiden tutkimusten mukaisesti televisiota makuuhuoneessa katselevat esim. syöpöttelevät ei-televisiollisia enemmän, nukkuvat huonommin  ja harrastavat seksiä vähemmän (tämä koskee myös sinkkuja!). Mitään hyötyä televisiosta ei ole.

                             Muttamuttamutta... entäsjoskuitenkin? Sitten kun olisi kiva katsella kylmänä talvi-iltana sitä iki-ihanaa elokuvaa sängyssä vilttien alla, voi asiaan hieman panostaa. Rahakkaammat voivat valita vaikkapa tällaisen ja sopivan kankaan, mutta esimerkiksi lasten matkahuviksi suunniteltu dvd-yhdistelmä (sellainen, jonka voi ripustaa vaikka autossa etuistuimeen) ajaa ihan hyvin elokuvaillan tarpeet eikä maksa tuhottomasti. Pieni väkertäminen asian suhteen vaan lisää sen painoarvoa ja voittaa takuulla sen, että makuuhuoneen televisiosta on koko syksy tuijotettu ennen nukahtamista Big Brotheria ja sopivasti alennettu älykkyysosamäärää juuri ennen hedelmällisintä aivojen latausaikaa eli yöunta.

Kello on makuuhuoneen edellytyksiä, ainakin silloin, jos täytyy lähteä edes satunnaisesti johonkin ajoissa. Eipä se muutenkaan ole pahaksi elämää rytmittämään, mutta vain tietyin varauksin. Oletko sattunut koskaan nukkumaan hotellissa, jossa televisiossa on digitaalinen kello, jonka näkee vuoteesta? Kyseinen keksintö sopinee liikematkalla oleville, mutta ei kotioloihin - makuuhuoneen kellon tuijotteleminen silloin kun ei saa unta tai herää keskellä yötä on vihoviimeistä puuhaa. Joten kellon (oli se millainen tahansa) ei täydy loistaa kaikkialle.

Aikuisten makuuhuoneessa tapahtuu myös paljon aikuisille tarkoitettuja asioita... ja  lähes kaikkiin ovimalleihin on mahdollista asentaa erilaisia yksinkertaisia lukkojärjestelmiä, jos tuntuu siltä, että huoneeseen on aina joku pyrkimässä silloin kun ei olisi niin hyvä hetki. Makuuhuoneen voi myös yleisesti rauhoittaa perheen muulta käytöltä. Aikuisten sängyllä ei ole tarpeen ruokkia koiraa, tarkastaa lasten läksyjä tai antaa lasten koota legoja.

Vinkkejä:

- Jos tilanahtaus vaivaa makuuhuonetta, täytyy säilytysratkaisuissa olla kekseliäs. Lastenhuoneista tuttu sängynaluslaatikko on oikein mainio vaihtoehto, eikä sen ole pakko olla valkoisesta lastulevystä... samoin nahkainen/puinen/muuten tyyliin sopiva lehtikori voi olla hyvä tapa säilyttää makuuhuoneen asukkien lukemisia, mikäli tila yöpöydillä (jos sellaisia edes on) on rajoitettua.

- Pyykkikori on lähes pakollinen makuuhuoneen varuste, jos siellä aktiivisesti vaihdetaan vaatteita jne. eikä siellä ole erillistä vaatehuonetta. Pyykkikoreja löytyy lähes millaisessa tyylissä tahansa ja kaikista hintaluokista - tärkeintä on saada vaatteiden (erityisesti likaisten sellaisten) kuriin.

- Raivaa lehdet pois makuuhuoneesta, joka on ehkä viheliäisin paikka säilyttää vanhoja aikakaus- ym. lehtiä. Jos et pysty heti heittämään niitä pois, vie ne ainakin ulos makuuhuoneesta. Jos edelleen käyt hakemassa jonkun niistä luettavaksi, se kuulunee makuuhuoneeseen..

- Panosta niihin esineisiin, joita makuuhuoneessa todella tarvitsee välittämättä siitä, "kuuluvatko" ne sinne: jos juot vettä iltaisin, osta makuuhuoneeseen oma kaunis kannu/lasisetti ja niin edelleen. Pidä makuuhuoneessa musiikkia (jos on soitin), tuoksukynttilöitä (ja tulitikkuja...) tai mitä nyt sitten kaipaatkin, jotta romanttiset hetket sisältävät enemmän romantiikkaa ja vähemmän ympäri asuntoa juoksemista kadonneiden tavaroiden perässä. Makuuhuoneessa voi säilyttää ihan mitä haluaa, ei kannata olla rajoittunut siihen, mitä sisustuslehtien kuvissa näkee... mutta makuuhuoneessa on hölmöä säilyttää mitä tahansa rojua. 

--> tässä on jo yksinkertaisuus huipussaan, mutta ah, niin tyylikkäästi:

Talouden organisointi - muutama huomio pitkäjänteisyydestä

Jos edellinen postaus käsitteli (toivottavasti) harvinaista tilannetta, jossa rahat ovat lopussa, käsitellään tänään sitä, miten moiselta voi välttyä ja miten yleensä organisoida taloutta, vaikka rahat eivät missään vaiheessa loppuisikaan. Moni keski- ja hyvätuloinenkin usein ihmettelee, mihin kaikki rahat ovatkaan taas hävinneet. Syy löytyy usein lyhytjänteisestä taloussuunnittelusta (kutsutaan äärimuodossaan tuhlaamiseksi...) - rahaa käytetään hulppeasti silloin kun sitä on, eikä sen kohteista (tai vaihtoehdoista) olla aina niin tietoisia.

Talouden organisoinnin pitkäjänteisimmän ja samalla parhaimman (ja työläimmän) vaihtoehdon tarjoaa henkilökohtaisen kirjanpidon aloittaminen. Se voi olla excel-taulukko, maksettu ohjelma tai ruutuvihko, mutta ideana on merkitä tulot, kiinteät menot ja vaihtuvat menot. Kun on pitänyt vuoden omaa kirjanpitoa, tietää aika pirun tarkkaan, mitä mihinkin milloinkin menee. Helpommin sanottu silti kuin tehty. Kirjanpito kuitenkin mahdollistaa  oikeaan tietoon perustuvan budjetin laatimisen. Siitä enemmän kohdassa "tulojen jakaminen osiin".

Säästäminen on suosittu aihe talouden organisointiin liittyen. Suomalaiset ovat 90-luvulta lähtien tottuneet kuulemaan kaikkialta ja kaikentasoista "kyllä säästäminen kannattaa" -julistamista. Ei siinä mitään vikaa tietenkään ole - säästäminen ei pääsääntöisesti ketään vahingoita. Ongelma on siinä, että säästäminen perustuu ajatukseen "menojen vähentäminen on kannattavampaa/helpompaa/järkevämpää kuin tulojen lisääminen". Helppoa menojen vähentäminen on erityisesti silloin, kun tulot ovat jossakin keskitason tietämillä. Vaikeaa se on silloin, kun raha ei riitä muutenkaan. Itse näkisin oman taloudenhoidon parempana lähtökohtana seuraavan:

Olen selvillä menoistani ja käytän varallisuuttani viisaasti, kuitenkin samalla pyrkien kasvattamaan tulojani.

Tulojen kasvaminen antaa lisää pelivaraa. Harva pistää vastaan ylimääräistä rahaa, kunhan sen ansaitsemisen ehdoista päästään yhteisymmärrykseen. Käsittelemme tulevissa työn organisointia koskevissa postauksissa lisätulojen hankintaa, mutta on aivan selvää, että tuloja voi hankkia myös sen leipätyön lisäksi.

Alla joitakin huomioita, jotka liittyvät pitkäjänteiseen talouden suunnitteluun:

Ekosäästäminen:  Jos et ole vihreitä aina äänestävä, vuokralla asuva, alle kolmekymppinen sinkku pääkaupunkiseutulainen, olet törmännyt siihen faktaan, että keskimäärin suomalainen ihan tosissaan ja oikeasti tarvitsee todella usein henkilöautoa. Samoin hän tarvitsee ihan tosissaan lämpöä, vettä, sähköä ja valoa asuntoonsa. Ja edellä olevat välttämättömyydet maksavat (veroteknisistäkin syistä) aika paljon rahaa. Niissä on siis pitkän aikavälin suhteen mahdollista säästää melkoisia summia - mutta tämän täytyy tapahtua mielestäni muiden seikkojen kuin elämänlaadun kustannuksella. Tapakoulutus esimerkiksi auton käytön suhteen laskee käyttökuluja arviolta 10-20% vuositasolla: lapset/aikuiset kävelkööt/pyöräilkööt itse hyvässä säässä alle kahden kilometrin hupi/ostosmatkat; auton esilämmitys talvella käyttöön; kuntokuurin yhdistäminen säästämiseen eli pyörällä/kävellen (kevät/kesä/syksy) vähintään kerran viikossa töihin/harrastukseen tms. sopivan matkan päässä olevaan kohteeseen - ja niin edelleen. Pitkäjänteisesti suunnitellen erilaiset ekoteot muuttuvat monipuolisemmin hyödyttäväksi teoiksi ja säästävät rahaa.

 Samoin asunnossa on erittäin helppoa sammuttaa valoja, miettiä lämmitystä ja elektroniikan käyttöä sun muita asioita. Molemmissa säästön huomaa vasta pitkällä aikavälillä (se kirjanpito auttaa taas!), joten motivaation ylläpitäminen ei ole helppoa.

Lehtitilaukset: Yleensä organisoinnin kannalta lehtien kestotilaus on paras mahdollinen vaihtoehto. Keskinkertaiset tilaajalahjat, uusinnat, ihanat puhelinmyyjien kanssa käydyt keskustelut ja niin edelleen kannattaa vaihtaa omien suosikkilehtien jatkuvaan tilaukseen (jos oma kassa antaa myöden). Tällöin laskutus on tasaista ja ennakoitavaa ja lehdet tulevat silloin kun pitääkin. Tarjoushaukalle tai penninvenyttäjälle kestoilu ei sovi, mutta molemmissa tilanteissa täytyy olla huomattavasti kestotilaajaa tarkempana (siis jos välittää rahoistaan tai siitä, että lehti yleensä tulee postilaatikkoon). Sanomattakin lienee selvää se, että irtonumero-ostaja maksaa tilaajien lehdistä melkoisen osan. Irtonumerot sopivatkin niihin tilanteisiin, jossa omia suosikkeja ei ole (ja vielä pahempaa, postipoika kantaa kotiin kalliita lehtiä, jotka menevät lukemattomana lehtikeräykseen tai vieläkin pahempaa, johonkin kotia tukkimaan - Aku Ankka taitaa olla siitä klassikko, että sitä tulee talouksiin, jossa sitä ei kukaan lue, mutta ei myöskään kukaan pysty heittämään pois).

Luottokortti: Luottokorteilla maksaminen on kortin käyttämisen aina vain lisääntyessä kasvanut myös Suomessa räjähdysmäisesti. Silti Suomessa myös maksetaan luottokorttilaskuja harvinaisen suurilla lyhennyksillä (80% tai jopa 100%). Luottokortti on mainio tapa maksaa erilaista ekstraa ja luksusta, kunhan pysyy kärryillä käyttämästään limiitistä (jota ei kannata nostaa yleensä n. 1 kk omien tulojen summaa korkeammaksi). Ja lyhennys voi olla pienempikin - jos luottokorttilaskuun menee muutamia euroja kuluihin ja korkoihin kuukaudessa, niin mitä väliä sillä on? Talouden organisointi on pikemminkin mukavan tilanteen ja johdonmukaisuuden hakemista kuin jatkuvaa pihistämistä ja sentinvenytystä. Luottokorttilaskun suuruuden voi miettiä omalla tuntumalla: jos lyhennys jatkuvasti kirpaisee, on joko lyhennys liian suuri tai luottovelkaa liian paljon.

Ruokakassa: Suomalainen käyttää keskimäärin 2200 euroa ruokaan vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että neljän hengen perheen keskimääräinen ruokalasku kuukaudessa huitelee jossakin 750 euron tietämillä. Tästä luvusta voi oman massipussin syvyyden mukaan laskea itselleen ja perheelleen sopivaa kuukausikulutusta. Ideana on nimittäin se, että ruokakassa siirretään muista rahoista erilleen. Hyödyt ovat suuret: rahanmenossa pysyy kärryillä, puolisoiden väliset eroavaisuudet tasottuvat, ruokaan on "aina hyvin rahaa" ja niin edelleen. Toteuttaminen tapahtuu fyysisesti (tai lähes fyysisesti), eli rahoja varten hankitaan erillinen lompakko tai erillinen kortti (erilliseltä tililtä), johon rahaa tasaisesti nostetaan tai laitetaan. Kauppojen etukorttien rinnakkaisversiot voi tilata vaikka lasten nimiin ja sijoittaa "kauppakukkaroon", jotta myös ne ovat saatavilla. Summaa voi kasvattaa tai laskea sen mukaan, mitä kuukaudessa keskimäärin menee. Ruokakassa mahdollistaa sen, että kaupassa voi tehdä kerralla myös suurempia ostoksia. Ruokakassa ei kestä kaikkea: alkoholi- ja tupakkatuotteet kannattaa ostaa sen ulkopuolelta, samoin kuin vaatteet, elektroniikka ja niin edelleen.

Tulojen jakaminen osiin: Perustuu ruokakassan ideaan, eikä ole kovin hankala toteuttaa (etenkään, jos on hieman enemmän tuloja jaettavaksi). Jakaminen kannattaa perustaa siihen, mitä itse rahoiltaan ja elämältään haluaa, ei siihen, mitä sijoitusneuvoja suosittelee. Silti perustana on prosentuaalinen jakaminen, esim. 50 % ruokaan ja elämiseen, 20 % enemmän tai vähemmän pakollisiin ostoksiin ja laskuihin, 20 % huvitteluun ja muuhun hauskaan ja 10 % sijoitukseen, säästöön, hyväntekeväisyyteen tai johonkin vastaavaan. Jakamalla tulojaan tekee itselleen palveluksen: toisaalta tiettyjen osioiden kohdalla korvamerkityllä summalla "täytyy tulla toimeen", toisaalta monesti käy niin, että rahaa jää yli ja sen voi käyttää johonkin muuhun, joka tuplaa huvin. Prosenttijakaumaa voi edesauttaa perustamalla tilejä, nostamalla käteistä tai pitämällä kirjaa. Pikkutarkoille on olemassa paljon englanninkielisiä personal finance ohjelmistoja ilmaiseksi tai maksusta, mutta ilmankin pärjää. Jakaminen auttaa säästötavoitteissa, mutta myös kulutuksessa: eräs henkilö siirsi (melko vähäisestä) palkastaan aina 50 % säästötilille ja oli jatkuvasti "rahapulassa", kärsien tilanteesta jo melkoisestikin, koska säästötilillä ei ollut edes selkeää tavoitetta, mutta henkilö piti sitä koskemattomana.

Take awayt, ulkona syöminen ja vastaavat: Pitkäjänteisyys näyttäytyy talouden organisoinnissa myös toiseen suuntaan. Jos tapana on napata latte tai syödä pizza, kertyy tavasta pitkällä aikavälillä rasite taloudelle. Eräs tuttavani, toimistohenkilönä työskentelevä keskipalkkainen kaupunkilainen, käytti lounastamiseen ja kahvitteluun keskimäärin 350 euroa kuussa. Pullan mutustamisen muiden haittojen lisäksi herkuttelusta ja hyvästä seurasta pakonomaiseksi paheeksi muuttunut tapa aiheutti siis vuositasolla melkein 4000 euron kulut. Yksittäisten, tavaksi muuttuneiden ostojen ja hankintojen luonnetta kannattaa miettiä ja pohtia niistä saatavaa iloa ja nautintoa.

Pitkäjänteisyys talouden hoidossa ei siis saa tarkoittaa sentinvenyttämistä/pihiä elämäntapaa (ellei sellaisesta erikseen nauti), vaan pohjimmaisena tarkoituksena on pitää rahaa varalla yllättävien kulujen suhteen - ja näihin yllättäviin kuluihin voi laskea yhtä hyvin äkilliset lääkärikulut kuin yllättävän halun juoda hyvää shampanjaa. 

Älä organisoidu tällaiseksi...

 

...vaan pyri tähän:

Talouden organisointi - kahdeksan syytä olla ottamatta pikavippiä

Jatkamme vielä yksiköiden organisointia tulevissa postauksissa, mutta siirrymme samalla myös ihmettelemään talouden organisointia. Kotitaloudet ovat mahtava taloudellinen voima (joskin kovaa vauhtia velkaantuva sellainen) ja aika ajoin tuntuu, että yksilö on pieni ja heiveröinen myös oman taloutensa kanssa. Sampo hyödynsi jokin aika sitten tätä mainoksissaankin, jossa jonkin sortin rahahirviö "tekee työtä taloutesi puolesta". Ihan kiva idea, mutta totuus on se, että jokainen (aikuinen) on vastuussa taloudestaan ja ennen kaikkea kykeneväinen siitä huolehtimaan, kunhan pitää varansa. Niinpä aloitammekin pienellä katsauksella talouden organisointia nakertavaan pienlainatoimintaan. Sinänsä harmittomalta vaikuttava toiminta on kuitenkin talouden organisoinnin kannalta erittäin ongelmallista.

Pienlainojen tulo markkinoilla 2000-luvun puolivälissä muutti kotitalouksien rahankäytön organisointia. Pääsääntöisesti muutos oli tietysti kaoottisempaan suuntaan. Korkeakorkoinen pieni laina, jolla on juuri ja juuri oman tilipäivän taakse venyvä maksuaika on vaarallinen kaveri. Myönnän kyllä, että monille pikavipeistä on varmasti ollut apua ja iloa, eikä niiltä sukulaisilta aina voi lainata (jos koskaan). Joka tapauksessa näennäisen pienen summan ottaminen normaaliin elämään tai hetkelliseen luksukseen aiheuttaa jatkuvasti kotitalouksista hammasten kiristelyä - ja myös käräjäoikeuksissa ruuhkaa samoin kuin velkaneuvojalla. Oman talouden kanssa eläminen pitäisi olla edes siedettävää, välillä jopa miellyttävää. Nähdäkseni pikavippien kohdalla näin on harvoin asianlaita.

Muun muassa näiden kahdeksan syyn vuoksi kannattaa olla vippaamatta rahaa:

1. Virheellinen tunne rahasta on talouden organisoinnin pahin vihollinen. Käsitys siitä, että lompakossa on rahaa ja kaikki on hyvin ei ole hyvä tunne, jos setelit on juuri nostettu vippinä. Tämä ei nyt tarkoita sitä, etteikö niille unelmien treffeille tai vastaaviin tilaisuuksiin voisi hankkia vähän käteistä, jos ne osuvat juuri kassavirran ehtymisen kohdalle, mutta yleisesti lainatun rahan ei pitäisi tuoda turvallisuuden tunnetta, jota raha tietyssä määrin tuottaa.  

2. Eräs selkeästi vaikea tehtävä on oman maksukyvyn realistinen arviointi. Pikavippien kohdalla tämä tuntuu olevan erityisen vaikeaa. Jos omat tulot ovat opintotuen verran, ei voi lainata 90% summaa seuraavan kuukauden tulonmuodostuksesta. Maksukyvyn arviointi pettää usein hieman suurempituloisillakin ja siitä seuraa... no se pikavippien kierre.

3. Pikavippejä tarjoavia yrityksiä on tällä hetkellä jo rekisteröityneenäkin ainakin yli kahdeksankymmentä. Netti tursuaa yhtiöiden mainoksia, välillä kadunvarretkin. Tämä aiheuttaa suuren riskin siitä, että oman talouden organisointi pettää totaalisesti ja vippejä otetaan päällekäin.

4. Pikavipin kohdalla on vaikea välttää "varmuuden vuoksi lainaamista". Toisin sanoen usein otetaan vippi, joka ylittää rahantarpeen 20-100% eli kun pitäisi ostaa viikonloppuna ruokaa ja palkkapäivä on maanantaina, ei tehdäkään makaronilaatikkoa vaan grillataan sisäfilettä. Ja sitten taas maksetaan, korkojen kera. Lainojen kohdalla yli tarpeen ottaminen on aina vaarallista, myös pikavippien.

5. Pikavippiyhtiöt ovat voiton tekemiseen pyrkiviä yrityksiä, eivät saatanan lähettejä. Ne kuitenkin maksimoivat voittoaan, joten tekstiviestit, laina-aikojen muutokset ynnä muut laskutetaan aina erikseen. Mitä enemmän säädät, sitä enemmän maksat. Ja pahimmillaan paljon.

6. Pikavippi poistaa lainaamiseen liittyvän, oman talouden toiminnan kannalta erittäin terveellisen nöyryyden tarpeen. En tällä tarkoita mitään 1800-luvun kuvitteellista Englantia, jossa joutuu hattu kädessä odottamaan seisten tehtaanjohtajan puheille pääsyä ja palkkaennakon pyytämistä. Mutta pikalainaamiseen liittyy lähes aina se, että rahat ovat loppu. Pikavippi estää virheellisesti sen, että lainaaja tunnustaa asian jollekin (jolloin se tulee tunnustettua myös itselle).

7. Melkein mikä tahansa lainamuoto on halvempi ratkaisu (no vältä toki venäläisiä isoja miehiä resorinahkatakeissa ja muita gangstereita). Todellinen vuosikorko on pikavipeissä erittäin suuri ja vaikka kyse ei olekaan koronkiskonnasta (suomalainen oikeusistuin totesi näin parisen vuotta sitten erään kanteen pohjalta), on maksettava erä melko suuri. Keskimäärin kulut ovat neljäsosan verran lainasta, eli 200 euron lainasta on maksettava 250 euroa takaisin.

8. Vaikka tutkimukset osoittavatkin, että pikavipeillä ostellaan melko arkisia asioita, ruokaa ja käyttötarpeita, ei pikavippi käytäntönä muuta sitä tosiasiaa, että lainarahalla eläminen on kaukana "suu säkkiä myöden" elämisestä. Pikavippi kuluu helposti asioihin, jotka a) olisi saanut helposti vähäiselläkin säästämisellä, b) olisi voinut jättää väliin tai korvata yhtä hauskalla halvemmalla vaihtoehdolla tai c) tehdään vain näyttämisen tarpeesta. Yleislänsimainen tragedia jyllää vahvasti myös pikavippikulttuurissa: we buy things we don't need, with the money we don't have, to impress people we don't like.

Oman talouden organisoinnin käsittely aloitettiin nyt hieman oudosta kohdasta. Mutta siitä voi ainakin vetää sen johtopäätöksen, että hyvin organisoitu talous ei pyöri lyhytaikaiseen lainaan perustuvalla rahalla.