Talouden organisointi - kahdeksan syytä olla ottamatta pikavippiä

Jatkamme vielä yksiköiden organisointia tulevissa postauksissa, mutta siirrymme samalla myös ihmettelemään talouden organisointia. Kotitaloudet ovat mahtava taloudellinen voima (joskin kovaa vauhtia velkaantuva sellainen) ja aika ajoin tuntuu, että yksilö on pieni ja heiveröinen myös oman taloutensa kanssa. Sampo hyödynsi jokin aika sitten tätä mainoksissaankin, jossa jonkin sortin rahahirviö "tekee työtä taloutesi puolesta". Ihan kiva idea, mutta totuus on se, että jokainen (aikuinen) on vastuussa taloudestaan ja ennen kaikkea kykeneväinen siitä huolehtimaan, kunhan pitää varansa. Niinpä aloitammekin pienellä katsauksella talouden organisointia nakertavaan pienlainatoimintaan. Sinänsä harmittomalta vaikuttava toiminta on kuitenkin talouden organisoinnin kannalta erittäin ongelmallista.

Pienlainojen tulo markkinoilla 2000-luvun puolivälissä muutti kotitalouksien rahankäytön organisointia. Pääsääntöisesti muutos oli tietysti kaoottisempaan suuntaan. Korkeakorkoinen pieni laina, jolla on juuri ja juuri oman tilipäivän taakse venyvä maksuaika on vaarallinen kaveri. Myönnän kyllä, että monille pikavipeistä on varmasti ollut apua ja iloa, eikä niiltä sukulaisilta aina voi lainata (jos koskaan). Joka tapauksessa näennäisen pienen summan ottaminen normaaliin elämään tai hetkelliseen luksukseen aiheuttaa jatkuvasti kotitalouksista hammasten kiristelyä - ja myös käräjäoikeuksissa ruuhkaa samoin kuin velkaneuvojalla. Oman talouden kanssa eläminen pitäisi olla edes siedettävää, välillä jopa miellyttävää. Nähdäkseni pikavippien kohdalla näin on harvoin asianlaita.

Muun muassa näiden kahdeksan syyn vuoksi kannattaa olla vippaamatta rahaa:

1. Virheellinen tunne rahasta on talouden organisoinnin pahin vihollinen. Käsitys siitä, että lompakossa on rahaa ja kaikki on hyvin ei ole hyvä tunne, jos setelit on juuri nostettu vippinä. Tämä ei nyt tarkoita sitä, etteikö niille unelmien treffeille tai vastaaviin tilaisuuksiin voisi hankkia vähän käteistä, jos ne osuvat juuri kassavirran ehtymisen kohdalle, mutta yleisesti lainatun rahan ei pitäisi tuoda turvallisuuden tunnetta, jota raha tietyssä määrin tuottaa.  

2. Eräs selkeästi vaikea tehtävä on oman maksukyvyn realistinen arviointi. Pikavippien kohdalla tämä tuntuu olevan erityisen vaikeaa. Jos omat tulot ovat opintotuen verran, ei voi lainata 90% summaa seuraavan kuukauden tulonmuodostuksesta. Maksukyvyn arviointi pettää usein hieman suurempituloisillakin ja siitä seuraa... no se pikavippien kierre.

3. Pikavippejä tarjoavia yrityksiä on tällä hetkellä jo rekisteröityneenäkin ainakin yli kahdeksankymmentä. Netti tursuaa yhtiöiden mainoksia, välillä kadunvarretkin. Tämä aiheuttaa suuren riskin siitä, että oman talouden organisointi pettää totaalisesti ja vippejä otetaan päällekäin.

4. Pikavipin kohdalla on vaikea välttää "varmuuden vuoksi lainaamista". Toisin sanoen usein otetaan vippi, joka ylittää rahantarpeen 20-100% eli kun pitäisi ostaa viikonloppuna ruokaa ja palkkapäivä on maanantaina, ei tehdäkään makaronilaatikkoa vaan grillataan sisäfilettä. Ja sitten taas maksetaan, korkojen kera. Lainojen kohdalla yli tarpeen ottaminen on aina vaarallista, myös pikavippien.

5. Pikavippiyhtiöt ovat voiton tekemiseen pyrkiviä yrityksiä, eivät saatanan lähettejä. Ne kuitenkin maksimoivat voittoaan, joten tekstiviestit, laina-aikojen muutokset ynnä muut laskutetaan aina erikseen. Mitä enemmän säädät, sitä enemmän maksat. Ja pahimmillaan paljon.

6. Pikavippi poistaa lainaamiseen liittyvän, oman talouden toiminnan kannalta erittäin terveellisen nöyryyden tarpeen. En tällä tarkoita mitään 1800-luvun kuvitteellista Englantia, jossa joutuu hattu kädessä odottamaan seisten tehtaanjohtajan puheille pääsyä ja palkkaennakon pyytämistä. Mutta pikalainaamiseen liittyy lähes aina se, että rahat ovat loppu. Pikavippi estää virheellisesti sen, että lainaaja tunnustaa asian jollekin (jolloin se tulee tunnustettua myös itselle).

7. Melkein mikä tahansa lainamuoto on halvempi ratkaisu (no vältä toki venäläisiä isoja miehiä resorinahkatakeissa ja muita gangstereita). Todellinen vuosikorko on pikavipeissä erittäin suuri ja vaikka kyse ei olekaan koronkiskonnasta (suomalainen oikeusistuin totesi näin parisen vuotta sitten erään kanteen pohjalta), on maksettava erä melko suuri. Keskimäärin kulut ovat neljäsosan verran lainasta, eli 200 euron lainasta on maksettava 250 euroa takaisin.

8. Vaikka tutkimukset osoittavatkin, että pikavipeillä ostellaan melko arkisia asioita, ruokaa ja käyttötarpeita, ei pikavippi käytäntönä muuta sitä tosiasiaa, että lainarahalla eläminen on kaukana "suu säkkiä myöden" elämisestä. Pikavippi kuluu helposti asioihin, jotka a) olisi saanut helposti vähäiselläkin säästämisellä, b) olisi voinut jättää väliin tai korvata yhtä hauskalla halvemmalla vaihtoehdolla tai c) tehdään vain näyttämisen tarpeesta. Yleislänsimainen tragedia jyllää vahvasti myös pikavippikulttuurissa: we buy things we don't need, with the money we don't have, to impress people we don't like.

Oman talouden organisoinnin käsittely aloitettiin nyt hieman oudosta kohdasta. Mutta siitä voi ainakin vetää sen johtopäätöksen, että hyvin organisoitu talous ei pyöri lyhytaikaiseen lainaan perustuvalla rahalla.