Jatkamme
vielä yksiköiden organisointia tulevissa postauksissa, mutta siirrymme samalla
myös ihmettelemään talouden organisointia. Kotitaloudet ovat mahtava
taloudellinen voima (joskin kovaa vauhtia velkaantuva sellainen) ja aika ajoin
tuntuu, että yksilö on pieni ja heiveröinen myös oman taloutensa kanssa. Sampo
hyödynsi jokin aika sitten tätä mainoksissaankin, jossa jonkin sortin
rahahirviö "tekee työtä taloutesi puolesta". Ihan kiva idea, mutta
totuus on se, että jokainen (aikuinen) on vastuussa taloudestaan ja ennen
kaikkea kykeneväinen siitä huolehtimaan, kunhan pitää varansa. Niinpä
aloitammekin pienellä katsauksella talouden organisointia nakertavaan
pienlainatoimintaan. Sinänsä harmittomalta vaikuttava toiminta on kuitenkin
talouden organisoinnin kannalta erittäin ongelmallista.
Pienlainojen
tulo markkinoilla 2000-luvun puolivälissä muutti kotitalouksien rahankäytön
organisointia. Pääsääntöisesti muutos oli tietysti kaoottisempaan suuntaan.
Korkeakorkoinen pieni laina, jolla on juuri ja juuri oman tilipäivän taakse
venyvä maksuaika on vaarallinen kaveri. Myönnän kyllä, että monille
pikavipeistä on varmasti ollut apua ja iloa, eikä niiltä sukulaisilta aina voi
lainata (jos koskaan). Joka tapauksessa näennäisen pienen summan ottaminen
normaaliin elämään tai hetkelliseen luksukseen aiheuttaa jatkuvasti
kotitalouksista hammasten kiristelyä - ja myös käräjäoikeuksissa ruuhkaa samoin
kuin velkaneuvojalla. Oman talouden kanssa eläminen pitäisi olla edes siedettävää,
välillä jopa miellyttävää. Nähdäkseni pikavippien kohdalla näin on harvoin
asianlaita.
Muun muassa näiden
kahdeksan syyn vuoksi kannattaa olla vippaamatta rahaa:
1.
Virheellinen tunne rahasta on talouden organisoinnin pahin vihollinen. Käsitys
siitä, että lompakossa on rahaa ja kaikki on hyvin ei ole hyvä tunne, jos
setelit on juuri nostettu vippinä. Tämä ei nyt tarkoita sitä, etteikö niille
unelmien treffeille tai vastaaviin tilaisuuksiin voisi hankkia vähän käteistä,
jos ne osuvat juuri kassavirran ehtymisen kohdalle, mutta yleisesti lainatun
rahan ei pitäisi tuoda turvallisuuden tunnetta, jota raha tietyssä määrin
tuottaa.
2. Eräs selkeästi
vaikea tehtävä on oman maksukyvyn realistinen arviointi. Pikavippien kohdalla
tämä tuntuu olevan erityisen vaikeaa. Jos omat tulot ovat opintotuen verran, ei
voi lainata 90% summaa seuraavan kuukauden tulonmuodostuksesta. Maksukyvyn
arviointi pettää usein hieman suurempituloisillakin ja siitä seuraa... no se
pikavippien kierre.
3.
Pikavippejä tarjoavia yrityksiä on tällä hetkellä jo rekisteröityneenäkin
ainakin yli kahdeksankymmentä. Netti tursuaa yhtiöiden mainoksia, välillä
kadunvarretkin. Tämä aiheuttaa suuren riskin siitä, että oman talouden
organisointi pettää totaalisesti ja vippejä otetaan päällekäin.
4. Pikavipin
kohdalla on vaikea välttää "varmuuden vuoksi lainaamista". Toisin
sanoen usein otetaan vippi, joka ylittää rahantarpeen 20-100% eli kun pitäisi
ostaa viikonloppuna ruokaa ja palkkapäivä on maanantaina, ei tehdäkään
makaronilaatikkoa vaan grillataan sisäfilettä. Ja sitten taas maksetaan,
korkojen kera. Lainojen kohdalla yli tarpeen ottaminen on aina vaarallista,
myös pikavippien.
5.
Pikavippiyhtiöt ovat voiton tekemiseen pyrkiviä yrityksiä, eivät saatanan
lähettejä. Ne kuitenkin maksimoivat voittoaan, joten tekstiviestit,
laina-aikojen muutokset ynnä muut laskutetaan aina erikseen. Mitä enemmän
säädät, sitä enemmän maksat. Ja pahimmillaan paljon.
6. Pikavippi
poistaa lainaamiseen liittyvän, oman talouden toiminnan kannalta erittäin
terveellisen nöyryyden tarpeen. En tällä tarkoita mitään 1800-luvun kuvitteellista
Englantia, jossa joutuu hattu kädessä odottamaan seisten tehtaanjohtajan
puheille pääsyä ja palkkaennakon pyytämistä. Mutta pikalainaamiseen liittyy
lähes aina se, että rahat ovat loppu. Pikavippi estää virheellisesti sen, että
lainaaja tunnustaa asian jollekin (jolloin se tulee tunnustettua myös itselle).
7. Melkein
mikä tahansa lainamuoto on halvempi ratkaisu (no vältä toki venäläisiä isoja
miehiä resorinahkatakeissa ja muita gangstereita). Todellinen vuosikorko on
pikavipeissä erittäin suuri ja vaikka kyse ei olekaan koronkiskonnasta
(suomalainen oikeusistuin totesi näin parisen vuotta sitten erään kanteen
pohjalta), on maksettava erä melko suuri. Keskimäärin kulut ovat neljäsosan
verran lainasta, eli 200 euron lainasta on maksettava 250 euroa takaisin.
8. Vaikka
tutkimukset osoittavatkin, että pikavipeillä ostellaan melko arkisia asioita,
ruokaa ja käyttötarpeita, ei pikavippi käytäntönä muuta sitä tosiasiaa, että
lainarahalla eläminen on kaukana "suu säkkiä myöden" elämisestä.
Pikavippi kuluu helposti asioihin, jotka a) olisi saanut helposti vähäiselläkin
säästämisellä, b) olisi voinut jättää väliin tai korvata yhtä hauskalla
halvemmalla vaihtoehdolla tai c) tehdään vain näyttämisen tarpeesta. Yleislänsimainen tragedia jyllää
vahvasti myös pikavippikulttuurissa: we
buy things we don't need, with the money we don't have, to impress people we
don't like.
Oman
talouden organisoinnin käsittely aloitettiin nyt hieman oudosta kohdasta. Mutta
siitä voi ainakin vetää sen johtopäätöksen, että hyvin organisoitu talous ei pyöri lyhytaikaiseen lainaan perustuvalla
rahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti